Reilu vuosi sitten tutustuin Urhoon ja Onnaan. Tuolloin ilmestynyt teoskaksikko kertoi Urhon ja Onnan ammattihaaveista. Urho tahtoi olla huoltomies, Onna poliisi. Ainakin meillä Urhosta ja Onnasta tykättiin kovasti.
Nyt Urho ja Onna ovat päässeet laastarikirjaan. Mitä voikaan sattua, kun temppuilee potkupyörällä tai juoksee oikein kovaa? Entäpä keppihevos- ja koripalloleikit sitten, voiko niissäkin muksahtaa? No, kuten tunnettua leikki-ikäisten elämä on riskialttiutta pullollaan, mutta onneksi haaverit eivät useimmiten kuitenkaan vaadi sen kummempia toimenpiteitä. Joskus kuitenkin tarvitaan laastaria.
Tarinaltaan Urhon ja Onnan laastarikirja on edellisiin Urho ja Onna -kirjoihin nähden hiukan yksinkertaisempi ja sivutkin ovat tällä kertaa pahviset. Tämä on varmasti hyvä ratkaisu, sillä graafikko Antti Nikusen hahmot ja maailma kiinnostavat yksinkertaisuudessaan jo sangen nuoria lukijoita – tai katselijoita. Tämän kirjan jippo, irroteltavat ja kirjaan kiinniteltävät laastarit tuovat teokseen kuitenkin mielenkiintoa myös hieman vanhemmille lukijoille. Mielestäni tämä on hauska idea ja ainakin siinä vaiheessa, kun meillä pelättiin laastarin laittoa, tästä olisi ollut ihan konkreettistakin hyötyä. Jos kirjaan sisältyvien laastareiden liimapinta vaan kestää toistuvaa irrottelua – meillä kirja ei vielä ole ehtinyt käytännön töihin – uskoisin tämän olevan suuresti pienten parantajien mieleen.
Aikuisen silmä vaatii ehkä Urhon ja Onnan kohdalla hiukan totuttelua, mutta pienet silmät pitävät heistä aivan varmasti. Suosittelen.