Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Jalkapallon MM-kilpailujen alla julkaistaan usein kiinnostavaa alan kirjallisuutta, ja tapanani onkin ollut tutustua johonkin futisaiheiseen tietoteokseen kisatunnelmaa kohottaakseni. Tänä vuonna MM-kisat pelataan Venäjällä, ja julkisessa keskustelussa on ollut kisajärjestelyihin liittyvät epäkohdat, maailmanpoliittinen tilanne ja jopa boikottiuhat. Olisiko kisoja pitänyt lainkaan myöntää Venäjälle? Kisahuumaa ei varsinaisesti kohota juuri ennen kisoja julkaistu mediatutkija Sami Kolamon teos Urheilun mammuttitauti.
Sami Kolamo on tutkinut jo pitkään monipuolisesti urheilun suurtapahtumien kulisseissa tapahtuvaa epäeettistä toimintaa. Totuus urheilun megatapahtumista kuten jalkapallon MM-kisoista ja olympialaisista on, että rahaa liikkuu valtavia summia, ja että välistä vedetään minkä ehditään. Korruptio on syvällä urheilubisneksen rakenteissa, ja sen muodot ovat moninaiset. Keskiöön Kolamo nostaa 1970-luvun alussa FIFA:n johtoon nousseen brasilialaisen Joao Havelangen, häntä tehtävässä seuranneen Sepp Blatterin, KOK:ta pitkään johtaneen Juan Antonio Samaranchin, Adidaksen johtajan Horst Dasslerin sekä muutamia muita omilla ja vierailla taskuilla asioimaan tottuneita herroja. Osin päällekkäiset vaikutusvaltaiset hyvä veli -verkostot takaavat sen, että isoista urheilutapahtumista puhuttaessa tiettyjen tahojen intressit tulevat aina täytetyiksi. Epädemokraattiset toimintatavat mahdollistavat myös kieron pelin jatkumisen vuodesta toiseen.
Korruptio ei ole urheilubisneksen ainoa iso ongelma. Sami Kolamo tarkastelee Urheilun mammuttitaudissa myös tapahtumien valmisteluun ja hakuprosesseihin liittyviä hankkeita. Kolamon päätelmä on armoton: suuria urheilutapahtumia ei enää edes juuri kannata hakea aidon demokraattisiin maihin. Hakuprosessin onnistumiseksi kansalaisvapauksia täytyy syrjäyttää markkinavoimien ehtojen vuoksi. Käytännössä tämä tarkoittaa julkisten varojen suuntaamista mammuttimaisiin rakennelmiin, jotka jäävät vähälle käytölle kisojen jälkeen. Kisoja ja kisaturisteja palveleva infrastruktuuri ei palvele tavallisia asukkaita, ja pahimmissa tapauksissa (valitettavasti monikossa) tämä tarkoittaa kymmenien, jopa satojen tuhansien asukkaiden pakkosiirtoa kotiseuduiltaan jonnekin muualle. Tapahtumapaikat ja niiltä lähetettävä kuvavirta palvelevat virallisten yhteistyökumppanien intressejä. Näiden loukkaamisesta langetettavat sanktiot ovat hurjia. Lisäksi monet hallitsijat Hitleristä alkaen – Vladimir Putin tämän päivän selkeimpänä esimerkkinä – käyttävät megatapahtumia oman valtansa pönkittämisen välineenä. Myös dopingille Kolamo antaa jonkin verran tilaa teoksessaan.
Sami Kolamon Urheilun mammuttitauti on masentava teos. Se tuo silmiemme eteen räikeitä vilppejä asioissa, joissa toivoisimme eettisyyttä. Koska urheilun megatapahtumat kiinnostavat ihmisiä laajasti, on kamalaa lukea korruptiosta ja häikäilemättömästä oman edun tavoittelusta. Kolamo sanoo:
Eikö urheilusuorituksen kauneudesta voi nauttia ja samaan aikaan vaatia sitä, etteivät urheilujohtajat laita taskuihinsa yhteisiä rahoja ja että ihmisoikeudet toteutuvat olympialaisten ja jalkapallon MM-kisojen rakennustyömailla?
Niinpä. Urheilun mammuttitauti on vuoden parhaita tietokirjoja. Suosittelen.
