Tuomas Kyrö on koko ikänsä ollut urheilufanaatikko. Monen kaltaisensa tavoin hänkään ei sen kummemmin halua erikoistua seuraamaan vain yhtä lajia, vaan kaikki käy. Oli sitten kyse kestävyysjuoksusta, kamppailulajeista, jääkiekosta tai formuloista, Kyröä kiinnostaa! Urheilukirja on Tuomas Kyrön tunteikas ja omakohtainen ylistysoodi turhista ajanvietteistä parhaimmalle.
Tuomas Kyrö analysoi suhdettaan eri urheilulajeihin lukuisin esimerkein, joissa näkyy omakohtainen asiantuntemus ja ennen kaikkea aito innostus. Yhdessä tärkeässä roolissa on nostalgia. Pikkupojat matkimassa suosikkejaan arvokisojen jälkeen ja pettymässä raskaasti Juha Miedon tappion hetkellä Lake Placidissa, isoisän opetukset yleisurheilun hienouksista, Reima Salosen voitokas 50 kilometrin kävely, Martti Vainion, Ben Johnsonin ja Mika Myllylän dopingkäryt. Tuomas Kyrö vie lukijansa takaisin näihin ja moniin muihin unohtumattomiin urheiluhetkiin tunteikkaasti ja elävästi. Samalla hän pyrkii selittämään jotain suomalaisesta perusluonteesta, urheiluhullua kansaa kun olemme.
Ehkä kaikkein parhaimmillaan Urheilukirja on niissä luvuissa, jossa Kyrö kertoo aivan ruohonjuuritason harrastajatoiminnasta. Eläkeläisten yleisurheilukilpailut, voimanoston alueelliset mestaruuskilpailut, jossa sarjoja on lähes yhtä monta kuin osallistujia ja jääspeedwayajot hyisellä järvenjäällä raportoidaan elämänmakuisesti vilpittömällä kunnioituksella ja arvonannolla harrastajia kohtaan.
Kokonaisuutena Urheilukirja maistuu hyvältä, vaikka jättääkin välillä vähän sekavan tuntemuksen. Erityisesti kirjan loppu olisi kaivannut vähän puhtia. Tuomas Kyrön tekstiä on kuitenkin vaivatonta lukea, ja koska monenlainen urheilu sekä itse suorittajana että vain penkkiurheilijanakin on myös minun sydäntäni lähellä, on mukava lukea toisen samanhenkisen ja suunnilleen samanikäisen ihmisen mielipiteitä asiasta. Suosittelen.