Vuoden merellä ajelehdittuaan Uppo-Nalle rantautuu Suomeen, jossa Reeta-tyttö löytää sen ja ottaa hoiviinsa. Uppo-Nallesta tulee nopeasti kesälomaa viettävän perheen jäsen ja Reetan sydänystävä. Pienistä sopeutumisvaikeuksista toisinaan kärsivä Uppo-Nalle aikoo julkaista runokirjoja myöhemmin, ja niinpä hän nytkin varsin taajaan puhkeaa joko lauluun tai lausuntaan. Samoja harrastuksia on myös perheen nelijalkaisella, Laulavalla Lintukoiralla.
Valloittava ja älykäs nalle hurmaa edelleen. Elina Karjalaisen Uppo-Nalle julkaistiin jo vuonna 1977, ja siitä alkaen siitä on otettu lukuisia uusintapainoksia. Sarjaan kuuluu yli 20 kirjaa. Kokonaispainosmäärä on huima.
Minulle Uppo-Nalle oli kuitenkin ihan uusi tuttavuus, sillä syystä tai toisesta se ei satukamarini lukemistoon lapsuudessani kuulunut. Nyt kuitenkin otan vahinkoa takaisin oman lapseni kanssa, joka alkaa olla otollisessa iässä vähän pidempien kertomusten seuraamiseen. Iltasatulukemistona Uppo-Nalle toimii erinomaisesti: vähän yli 120-sivuinen kirja on jaettu 18 lukuun (sekä tietenkin isoisän kertomukseen urotyöstä Suuressa Solassa, mutta sen voi lukea sitten, kun siihen on aikaa).
Ihastuin Elina Karjalaisen rauhalliseen kerrontaan, joka ei väistä hankaliakaan aiheita. Sadun keinoin on helppo lähestyä surua, ahdistusta ja pelkoja. Kun niistä väännetään vielä lämmintä huumoria soljuvalla kielellä, niin ei ole ihme, että Uppo-Nalle on ollut niin suosittu jo vuosikymmenten ajan. Näitä haetaan varmasti kirjastosta vielä lisääkin – iso suositus lapsille ja lapsenmielisille!