Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Mitä on elämän jälkeen? Yhden vastauksen siihen antaa Unohdettujen muistojen valokuvaamo, jossa ihmiset päätyvät kuoltuaan pieneen valokuvaamoon. Siellä heitä odottaa yksi valokuva jokaisesta eletystä päivästä. Niistä on tarkoitus valita yksi jokaista elettyä vuotta kohden ja näistä kuvista valokuvaamon pitäjä herra Hirasaka kokoaa sitten kuvalyhdyn. Lisäksi jokainen kävijä saa vierailla menneisyydessään yhdessä hetkessä ottamassa valokuvan jostain erityisen tärkeästä hetkestä.
Unohdettujen muistojen valokuvaamossa seurataan herra Hirasakaa työnsä parissa, kun hänellä käy kolme asiakasta. Kirjassa on siis kolme erillistä tarinaa, mutta ne kuitenkin linkittyvät toisiinsa kevyesti. Yksi yhdistävä tekijä on tietysti herra Hirasaka itse. Hän onkin pieni mysteeri: kuinka hän on päätynyt työskentelemään valokuvaamossa ja mihin hänen muistonsa ovat kadonneet?
Sanaka Hiiragi (柊サナカ, s. 1974) on erikoistunut näihin kamera-aiheisiin: hän on kirjoittanut retrokamerakauppaan sijoittuvia novelleja ja mysteeriromaanin, ja sitä myöten päätynyt kirjoittamaan kamera- ja valokuvauslehdille. Unohdettujen muistojen valokuvaamo on hänen kansainvälinen läpimurtonsa, joka on käännetty jo yli 20 kielelle. Muita hänen teoksiaan ei sitten olekaan ilmeisesti käännetty.
Suomennos on Markus Juslinin käsialaa ja luonnollisesti suoraan japanista tehty. Se vastaa suomalaisia korkeita japanista suomentamisen standardeja ja istuu meillä yleiseen tyyliin suomentaa tarkasti, vähäeleisesti ja liikaa selittelemättä.
Vähän väkisinkin tästä tulee mieleen Juslinin edellinen suomennos, Ennen kuin kahvi jäähtyy. Siinä ei oltu kuolemanjälkeisen elämän parissa, mutta aikamatkailua siinäkin, ja yhtä lailla tiukoilla säännöillä varsin niukoissa puitteissa. Samanhenkistä tunnelmaa molemmissa kirjoissa on, samanlaista pohdiskelevuutta ja pysähtymistä elämän suurten kysymysten äärelle. Kaksikosta tämä maistui minulle paremmin, koska kirja toistaa vähemmän itseään, mutta kumpaakin voi kyllä suositella tällaisen kepeästi filosofisen elämänpohdiskelukirjallisuuden ystäville.
