Huumeet kiinnostavat, ne pelottavat ja kiehtovat. Mikko Ylikankaan kirja Unileipää, kuolonvettä, spiidiä kertoo huumeistä Suomessa ajalla 1800-1950. Kirja on kirjoitettu erittäin mielenkiintoisesti, niin että lukeminen on sujuvaa, suorastaan helppoa.
Teos käy läpi lähes kaiken. Huumausaineista aloitetaan oopiumista, mennään morfiinin, heroiinin kautta kannabikseen ja kokaiiniin. Jos mitään ei tiedä huumeista, kirja yllättää. Lähinnä sillä, miten paljon huumeita on ollut liikkeellä jo aikoja sitten.
Ensin huumeet olivat vain lääkkeitä, jotka osoittautuivat hyvinkin tehokkaiksi. Pian huomattiin niiden aiheuttamat sivuvaikutukset ja riippuvuus. Kirja kertoo senkin, miten ja missä hoidettiin vieroituksia ja millaisia ne olivat.
Miten ja mistä saatiin huumeita, mitä maksoi ja miten toimi salakuljetus ja kaikki lukuisat keinot, kuinka huumetta oli saatava, kun oli koukkuun jäänyt. Moraali oli silloin kaukana.
Pitkä luku on myös sodan aikana käytetyistä huumeista ja etenkin siitä, mikä vaikutus sillä oli sodan jälkeiseen elämään. Synkkää luettavaa, mutta silti vaan suosittelen, kaikille tähän kirjaan tutustumista!