Kirja vie heti ensi riveillään nimensä mukaiseen maailmaan. Se kertoo vuorotellen tarinaa kolmen sisaruksen, Arnin, Ailen ja Troin näkökulmasta, joilla on yhteinen päämäärä, vaikka he eivät sitä tiedäkään. Sisaruksista mystisimmän Arnin unenomaiset muistelot kasvavat tarinan edetessä suurempaan rooliin ja toimivat lopulta avaimena moneen tapahtumaan.
Uniin piirretyssä polussa on perinteisen, vanhaan pohjoiseen maisemaan ja aikaan sijoitetun seikkailukertomuksen henkeä, mutta paljon muutakin. Luonto- ja eläinkuvaus on koko ajan tärkeässä osassa. Omalla tavallaan koin kirjan myös kunnianosoituksena luonnolle, joka antaa ja ottaa. Vanhat mahdit ja haltijaeläimet vaikuttavat ihmisten käyttäytymiseen jatkuvasti.
Vaikka kirjassa on paljon seikkailua ja selviytymistä, niin myös rakkaus on vahvasti esillä. Nainen – mies -suhteiden lisäksi sisar- ja kotiseuturakkaus ovat voimakkaasti esillä. Ennakkoluulot vieraita kohtaan on kuvattu hyvin voimakkaina.
Kirjan sivuhahmoista mielenkiintoisimman lisämausteen tuovat noita Akmela ja hänen tyttärensä Terihan. Välillä naisen asema on melko alistettu, mutta Vornanmutkan kaksikon tehdessä loitsujaan asetelma kallistuu piristävästi toiseen suuntaan.
Jos pitää vanhoista tarinoista ja omaa rikkaan, mielikuvia herkästi maalaavan mielikuvituksen, niin Helena Wariksen esikoisteos on suositeltavaa luettavaa.