Satuin juuri olemaan lukemassa tätä kirjaa, kun tieto Doris Lessingin Nobel-palkinnosta tuli. Scifin ystävänä en voi kuin todeta, että erinomainen valinta! Lessingin palkitseminen on askel siihen suuntaan, että palkinto voidaan antaa myös tieteiskirjailijoille.
Unesta päivää päin on erikoinen teos. Kirja kertoo miehestä, joka löydetään harhailemasta Lontoon kadulta ja sijoitetaan mielisairaalaan. Alkuun mieheen ei saada mitään yhteyttä, sitten pystytään jo puhumaan, jolloin selviää, että mies on hukannut muistinsa. Vaeltelijan henkilöllisyys saadaan selville, jolloin alkaa työ muistin palauttamiseksi.
Samaan aikaan mies vaeltaa mielisairaalan seinien sisällä hieman laajemmissa päänsisäisissä sfääreissään. Nämä fantastiset jaksot tekevät tästä kirjasta tieteiskirjallisuutta: Lessing kuvailee varsin erikoisia ulottuvuuksia. Niiden merkitys jää auki, sinänsä varsin kiinnostavalla tavalla. Samalla ne tekevät kirjasta kenties hieman vaikean: veikkaan, että alun hämäryyden vuoksi kirja on jäänyt monelta kesken. Meno paranee puolenvälin paikkeilla, joten alku kannattaa tapella läpi vaikka sitten vähän selaillen.