Koska nukkumisesta ja unettomuudesta puhutaan ja kirjoitetaan nykyään paljon, on minullekin kroonisesti huonounisena tullut vastaan useita aiheesta kertovia kirjoja, esimerkiksi Richard Wisemanin Pää tyynyyn ja Björn Hedensjön Hyvä yö. Susan Pihl ja Anna-Mari Aronen ovat uniterapeutteja, ja Unentaidot-kirja on syntynyt heidän kokemustensa pohjalta.
Paljonhan tässä oli tuttua, mutta paljon uuttakin. Kaiken lukemani perusteella tiedän jo, että kofeiinia, alkoholia ja nikotiinia tulisi välttää, liikuntaa harrastaa sopivasti ja syödä tasapainoisesti. Jos ei nukuta, pitäisi nousta sängystä ja tehdä jotain sopivan tylsää, kunnes uni taas kutsuu. Makuuhuoneen olisi oltava pimeä ja viileä ja sängyn, patjan ja tyynyn sopivia. Nämä tutut asiat tulivat tietenkin esille myös Unentaidot-teoksessa, ovathan ne unenhuollon, jota ennen myös unihygieniaksi kutsuttiin, peruskiviä. Rentoutumisesta ja uneen liittyvistä luuloista ja uskomuksista on myös puhuttu aiemminkin paljon, mutta mielestäni juuri niitä käsiteltiin tässä kirjassa erityisen ansiokkaasti.
Kirja perustuu löyhästi mindfulness-ajatteluun eli tietoisen läsnäolon korostamiseen, mutta onneksi sitä ei tuotu esille liian kategorisena vaihtoehtona: ei ole olemassa ainoastaan yhtä autuaaksi tekevää tapaa tässäkään asiassa. Pihl ja Aronen kirjoittavat mielenkiintoisesti, selkeästi ja kiihkottomasti; juuri kaiken turhan intomielisyyden puuttuminen miellytti minua erityisesti. Ainoastaan kirjaan liitetyt tapauskertomukset tuntuivat kovin silotelluilta, ja mietinkin, onko ne todella otettu elävästä elämästä vai kenties yhdistelty sopivasti useista tapauksista: en oikein jaksa uskoa, että kaikkien kohdalla onnistuminen olisi niin taattua ja nopeaakin.
Kirjassa mainitaan, että viime vuonna lääkäreille suunnatun Käypä hoito -suosituksen mukaan unettomuuden hoidossa pitäisi aina ensisijaisesti nostaa lääkkeettömät menetelmät, kuten juuri tässäkin kirjassa esitetyt kognitiiviset tekniikat. Mistä sitten löydetään kaikille kymmenilletuhansille unettomille hoitajia ja terapeutteja, onkin kokonaan toinen kysymys, mutta liekö unenhuollossakin oma apu paras apu?