Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Unesta ja nukkumisesta on puhuttu ja kirjoitettu viime vuosina paljon; onhan todettu, että suomalaisten nukkumisaika on fysiologiseen tarpeeseen nähden aivan liian lyhyt ja että urbaani 24/7 tapahtuva elämä rikkoo oikean ja aidon unirytmin. Agraarielämään ei tietenkään ole enää paluuta, mutta miten voisi rauhoittaa kiihkeää elämänmenoa, niin että edes vuoteessa saisi rauhan, olisi helppo nukahtaa, helppo säilyttää uni aamuun asti ja herätä sitten ainakin suhteellisen virkeänä?
En suoraan sanottuna jaksanut enää odottaa tältä kirjalta paljonkaan, etenkin kun kustantajan ennakkotiedoista ja kirjan takakannesta kävi vielä ilmi, että avuksi sen kirjoittajalle oli löytynyt tuo nykyään ah niin muodikas mindfulness. ”Todellisiin ongelmiin eivät auta mindfulnessit tai muutkaan inkkarihengitykset”, sanoi eräs kaverini, kun keskustelimme kroonisista kivuista, ja olen ollut vähän taipuvainen olemaan hänen kanssaan samaa mieltä. Onhan mindfulness loppujen lopuksi vain psykologinen teoria muiden joukossa, eikä varmaankaan ratkaise kaikkea.
Kävin joka tapauksessa Unen lahjoja -kirjan kimppuun niin avoimin mielin kuin suinkin pystyin. Laane on ollut urallaan kiireinen ja elänyt hektistä elämää ja valvonut yö toisensa jälkeen; jossain vaiheessa hän menetti kokonaan uskon siihen, että osaa nukkua ollenkaan. Kaikenlaista vinkkiä ja vihjettä ja unihygienian sääntöä ja nukahtamispilleriä hän on kyllä saanut, mutta ne tekivät hänet lopulta vain ahdistuneemmaksi. Niinpä Unen lahjoja ei onneksi olekaan mikään niksikirja, vaan kertoo kokonaisvaltaisesta uudesta suhtautumisesta elämään ja sitä kautta myös uneen ja nukkumiseen. Ja hän nyt sitten sai avun siitä paljon puhutusta mindfulnessista, jopa siinä määrin, että hän luopui entisestä työstään ja urastaan ja ryhtyi sen lisäksi positiivisen psykologian ja ratkaisukeskeisen menetelmän kouluttajaksi. Ja työtä riittää, arvelisi kyynikko.
Ehkäpä nämä metodit ovat kuitenkin vaikuttaneet positiivisesti, sillä nyt Laane kertoo nukkuvansa enimmäkseen hyvin, vaikka takapakkiakin tulee välillä. Mielenkiintoiselta ja uudelta tuntuu hänen ajatuksensa: ”Unen rikkoutuessa tunnemme olevamme sairaita ja tahdomme lääkärin ratkaisevan ongelmamme. Useimmiten unettomuus ei kuitenkaan ole sairaus, vaan inhimillinen, elämään kuuluva ilmiö, jota voimme vaikeuttaa tai helpottaa, pitkittää tai lyhentää suhtautumisellamme.” Vai onko nyt sen inkkarihengityksen vuoro, voidaanko uskolla siirtää vuoria?
Ehkä minua kuitenkin lopulta kiehtoi se tapa, jolla Laane tarjoili mindfulnessinsa. Kysymys ei todellakaan ollut raivokkaista keskittymissulkeisista, joissa kuvitellaan pilveä ja sitten kuvitellaan, miten se huoliparka lentää pilveen ikuisiksi ajoiksi. Jos et tule autetuksi, et vain osaa olla oikeanlainen. Ei, Laane on miellyttävän rauhallinen ja lempeä, eikä hän ojenna uutta jokaisen unettoman niksikirjaa edellisten tilalle. Laanen tyynnyttelevä äänenpaino jäi soimaan korviini, kun suljin kirjan, eikä sillä kertaa ollut kyse tinnituksesta.
