On aina syytä iloon, kun saa tarttua uuteen ihastuttavaan käsityökirjaan. Tämä piti erityisen hyvin paikkansa, kun sain postista Pirjo Iivosen kirjan Unelmien silmukat. Villasukat ovat nykyään suosittuja ja niitä pitävät mielellään myös nuoret. Siksi uskoisin, että Iivosen kirjalle on tilausta. Villasukkakirjojakin on ilmestynyt viime aikoina kiitettävästi; viimeisimpien joukossa saman kustantajan julkaisema Tiina Kaarelan Puikkomaisterin sukkakirja. Mutta siinä missä Puikkomaisterin mallit ovat räväkän etnisiä, ovat Iivosen sukat taas hillityn taidokkaita. Molempi parempi.
Unelmien silmukat sisältää 21 toinen toistaan kauniimpaa villasukkaohjetta. Suurin osa on toteutettu erilaisilla palmikko- ja pintaneuletekniikoilla, mutta myös muutama monivärinen malli on päässyt mukaan. Muutamassa ohjeessa tarvitaan neulaakin kuvioiden toteuttamiseksi, ja kirjan kanteenkin päätyneessä Neiti Kesäheinä -mallissa on sukan sääriosa tehty taidokkaalla virkkauksella. Sen romanttinen krumeluurisuus poikkeaa aika tavalla kirjan muusta, melko hillitystä yleisilmeestä. Hillitty ei kuitenkaan tarkoita ikävystyttävää; Iivosen malleissa on aina jokin pienempi tai suurempi juju, joka erottaa ne muista. Näin oli laita esimerkiksi Kristallimallissa, joka päätyi heti kokeilulistalleni.
Valtaosa malleista on toteutettu melko ohuilla langoilla, mutta näin saadaankin sitten aikaan sellaisia sukkia, joita voi käyttää vaikkapa kenkien sisällä. Sillä näkyviin nämä sukat haluavat päästä! Muutaman mallin lankasuositus on annettu myös Novitan langoille, mikä ilahduttanee niitä, joiden kotipaikkakunnalla ei ole lankakauppaa ja jotka arastelevat netin kautta tilaamista. On kyllä tosin mainittava, että hieman korkealaatuisemmilla langoilla ja niiden pehmeän murretuilla sävyillä saadaan paremmin esiin Iivosen sukkamallien hillitty kauneus. Sukat ovat yleisimmin naisten kokoa 36-37, joka tuntuu vähän pieneltä keskimääräiseen suomalaiseen jalkaan, mutta ohjeissa on sitten neuvottu suurentamista.
Unelmien silmukat -kirjan sukkien mallit vaativat neulonnan perustietoja, mutta itse ohjeet tuntuvat selkeiltä, samoin niiden piirretyt kuviomallit. Oikeastaan ainoa vika tässä kirjassa on sen tarjoama runsauden pula – mistä löytyisi vuorokauteen lisää vapaa-ajan tunteja, että voisi toteuttaa nämä kaikki mallit?