Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Unelma kommunistisesta Suomesta 1944–1953 käy läpi maamme sisäpoliittisia tapahtumia vuosina 1944–1953 eli välirauhansopimuksesta lähtien Stalinin kuolemaan asti. Aikaa ja tapahtumia, joiden tarkoituksena oli muuttaa Suomen yhteiskuntajärjestelmää periaattessa laillisesti. Kosto oli ehkä joillakin myös ajatuksissa, ainakin alitajuisesti kansalaissodan tapahtumat olivat jättäneet lähtemättömät merkit kansaan. Nyt oli aika tasoittaa myös tilit äärioikeiston kanssa ja porvarillinen rosvovaltio hävitettävä. Neuvostoliitolla oli Suomeen vahva ote monella eri tavalla.
Eduskuntavaalit 1945 olivat melkoinen vedenjakaja, tulos äärivasemmiston hyväksi oli huomattava. Vasemmistososialistit pääsivät vaikuttamaan muun muassa ministereinä sekä muutenkin poliittisessa elämässä. Perustettiin uusia sanomalehtiä sekä surullisenkuuluisa Ohrana (Valpo) miehitettiin Yrjö Leinon johdolla. Muutenkin virkailijoita eri elimissä vaihdettiin, puhdistus oli siis melkoisen rajua. Hyvänä esimerkkinä tästä kaikkien muistama Yleisradio ja sen tuolloinen pääjohtaja Hella Wuolijoki sekä hänen ohjelmapolitiikkansa.
Silti toisenlainen vastarinta nosti päätään. Asekätkentäoikeudenkäynnit ovatkin yleisessä tiedossa, poikkeusvaltuuksilla toisinajattelevia ja -toimivia kuljetettiin turvasäilöön tai tuomittiin kotiarestiin. Omalaatuinen poikkeus oli esimerkiksi venäläisemigranttien ja toisinajattelevien palauttaminen entiseen kotimaahansa sisäasiainministeri Yrjö Leinon päätöksellä. Tosin takana olivat valvontakomission vaatimukset, joiden kontolle lopulta katoamiset ja pidättämiset joutuivat.
Suomesta lähti myös poliittisia pakolaisia – henkilöitä, jotka kokivat henkensä olevan uhattuna muun muassa ideologiansa vuoksi. Mukana olivat esimerkiksi SS:n värvääjät sekä vapaaehtoiset, Valpon entiset työntekijät, osa armeijan upseereista sekä vastarintaliikeen miehiä, Stella Polaris -miehet sekä diplomaatteja. Matkustaminen ulkomaille oli vaikeaa ja joskus se vaati sekä aikaa, rahaa että kekseliäisyyttä. Kirjassa on tarjolla kertomuksia hyvinkin erilaisista ihmiskohtaloista tuolloisena aikana.
Vasemmistovalta alkoi murtua sisäministeriön ja Valpon arvostelun myötä. Eduskunnan välikysymyskeskustelut antoivat lisää aihetta puuttua liialliseen vallankäyttöön, vaikka Moskova lähettikin vahvistuksia puolueelle. Pikkuhiljaa vasemmisto alkoi menettää tiivistä otettaan Valposta ja samalla ilmiselvästi muutenkin valtion elimistä. Presidentinvaalit 1950 toivat vielä leiskuvia tunteita ja tekoja esiin sekä kotimaassa että Neuvostoliitossa. Kekkonen oli jo tuolloin ehdolla, mutta helpohkon voiton keräsi Paasikivi – ehkä Suomen onneksi. Tuleva Suomen poliittinen linjaus oli jo avattu…
Asiantuntevan kirjoittajan laajojen selvitysten ja tutkimusten perusteella koottu historia ajalta, josta osa tunnetaan myös Vaaran vuodet -nimellä. Suosittelen jokaiselle nykyhistoriasta kiinnostuneelle; tästä käy ilmi paljon vaiettuja tai peiteltyjäkin asioita. Kannattaa aina muistaa, että on myös olemassa vastakkaisia mielipiteitä kaikesta kirjoitetusta materiaalista.