Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Japanilainen Kikuko Tsumura (s. 1978) on uusi tuttavuus suomalaisille lukijoille. Tsumura aloitti kirjailijanuransa voitettuaan uuden kirjoittajan julkaisemattomalle novellille myönnettävän Dazai Osamun nimikkopalkinnon vuonna 2005. Tsumura on voittanut useita muitakin palkintoja.
Tsumuran perusaiheisiin kuuluu prekaari työelämä ja niin tässäkin teoksessa. Unelma helposta työstä kertoo kolmikymppisestä naisesta, joka on jättänyt työnsä 14 vuoden jälkeen loppuunpalamisen seurauksena. Nyt hän etsii helppoa työtä, jossa ei tarvitsisi ajatella. Kuten arvata saattaa, tämä ei olekaan aivan helppo tehtävä. Teoksen mittaan kertoja tekee useampaa erilaista työtä etsiessään sopivaa, riittävän helppoa työtä.
Kertoja toivoi työnvälitystoimistosta jotain kevyttä; hän ehdottaa vitsinä kollageenin uuttamisprosessin valvomista. Ensimmäisenä työnään hän pääsee valvontatehtäviin. Hän tuijottaa monitoreista kirjailijaa, jolla on tietämättään hallussaan jotain salakuljetettua tavaraa. Valvojat tarkkailevat kirjailijan elämää saadakseen kiinni, milloin tavaraa tullaan hakemaan. Työ on jo lähtökohtaisesti aika erikoinen, ja työpaikkaan liittyy muitakin erikoisia piirteitä.
Tehtävä onnistuu ja työsopimukselle olisi luvassa jatkoakin, mutta kertoja kieltäytyy jatkosopimuksesta. Työvoimatoimisto tarjoaa seuraavaksi tehtäviä bussiyhtiössä: työnä olisi laatia bussiyhtiölle mainoskuulutuksia bussissa soitettavaksi. Siinä sivussa kertojan pitäisi pitää kollegaansa silmällä. Pomo ei suostu kertomaan, mikä kollegassa on vialla. ”Tietyssä mielessä kyllä ja tietyssä mielessä ei”, pomo vain toteaa.
Kertoja pysyy kussakin työssä hetken aikaa, kunnes työ käy liian kummalliseksi, ja sitten onkin vuorossa uusi, edellistä omituisempi työ. Osin kyse on varmasti japanilaisen kulttuurin eroavaisuuksista suomalaisiin verrattuna. Ehkä osa näistä töistä on tavanomaisempia japanilaisella mittapuulla. Suomalaiselle lukijalle tarinan puitteissa on joka tapauksessa raikasta eksotiikkaa, mutta myös prekaarityöelämän kuvausta, joka on tuttua suomalaisille. Kolmikymppisen ihmisen ajelehtimisessa työelämän laitamilla elämän merkitystä etsimässä on sinänsä aivan tuttua. Kertojakin lopulta pääsee kiinni oivalluksiin siitä, mitä elämältään kaipaa ja millaisen sijan työelämässä haluaa.
Suomessa teos on luokiteltu romaaniksi. Japanissa teos nähdään useamman kertomuksen sarjana. Kokonaisuus koostuukin viidestä erillisestä osasta, viidestä työpaikasta, mutta niistä muodostuu yhtenäinen kertomus. Tällaisesta muodosta käytetään nimitystä rensaku (連作). Sen verran yhtenäisiä nämä tarinat ovat, että suomalaisittain tuntuisi oudolta, jos kirja olisi novellikokoelmana esitelty. Kyllä tämä ihan selkeä romaani on.
Raisa Porrasmaa on tehnyt totutun hyvää työtä suomentajana. Nykyään luotetaan paljon lukijoihin, eikä suomennoksessa liiemmin selitellä. Japanilaiseen kulttuuriin liittyviä yksityiskohtia, kuten ruokalajeja, voi selvitellä itse, jos haluaa tietää tarkemmin. Lopputulos on oikein sujuvaa luettavaa. Suomalaista lukijaa ilahduttaa erityisesti teoksessa pidettävät Skandinavia-messut, joilla muun muassa vierailee aito suomalainen joulupukki. Unelma helposta työstä on kelpo lisä modernin japanilaisen kaunokirjallisuuden suomennoksiin.
