Undertaker : Kuolemanenkeli jatkaa Undertaker-sarjaa ollen nyt toinen osa hyytävää matkaa hautausurakoitsija Jarmo Kiven matkassa. Sarjan ensimmäisessä osassa Kuolemantuomio lukija pääsee tutustumaan päähenkilöön, Kiveen, Jarmo Kiveen, joka on hautausurakoitsija ja paljon muuta…
Kivi on niin kivi, että vaikka vaikuttaa rehdiltä mieheltä, on naimisissa papin kanssa ja pitää huolen lapsistaan, käy töissä ja on huomaavainen lähimmilleen, niin jotain siinä on, mitä ei vaan ymmärrä. Vaikka hänet tuodaan niin iholle ja kerrotaan jos vaikka mitä, niin tutuksi ei tule.
Kivi on pelastanut nuoren syrjäytyneen miehen, Tuomas Linnun. Pelastanut ei ihan ehkä ole se oikea sana, kun tarina etenee. Tuomas on jokseenkin saamaton ja vähän sellainen syrjäytynyt, veli on kuollut hämärissä olosuhteissa ja tyttöystävä on, mutta elämä muuten ei ole oikein raiteillaan. Kun Kivi ottaa pojan hoteisiin, niin onko se elämä sittenkään raiteilla, ei ainakaan oikeilla.
Luin kirjaa kuin lumottuna! Ärsytti Kivi, otti päähän Tuomas, mutta oli pakko lukea. Yölläkin piti herätä lukemaan, kun oli saatava tietää, mitä hittoa on meneillään. Pari kohtaa oli, mitä en voinut pitää uskottavina, mutta ei se niin haitannut, kun sai uskoa, että kirja on fiktiivinen. Jos olisi faktaa, en lukisi.
En kerro juonen käänteistä, koska minulle oli tärkeämpää seurata henkilöitä. Opinko tuntemaan vai en?! Kivi on tyyppi, josta välillä melkein tykkää ja sitten hän tekee jotain sellaista, että ei vaan tykkää, ei ikinä voisi luottaa. Silloin Kivi on Kuolemanenkeli. Kaiken mitä hän tekee, tekee niin ammattitaidolla, että se ei tunnu enää inhimilliseltä. Tuomas Lintu on vedetty samaan suohon, niin syvälle, ettei sieltä enää nousta.
Kun lukee kirjan loppuun, tekisi mieli huutaa, heittää kirja seinää, sillä kuka ja mikä se Kivi loppujen lopuksi on ja miksi! Ei selviä ja nyt on sitten sillä mielellä, että on vaan odotettava seuraavaa osaa.
Kiitos Marko Kilpi – nyt ollaan pahassa koukussa!