Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kirjailija Boris Alihanov ei saa teoksiaan julki Neuvosto-sensuurin vuoksi. Rahapulassaan mies matkaa Pihkovan seudulle ja ryhtyy oppaaksi Aleksandr Puškinin kotimuseolla. Hän muuttaa hädin tuskin ihmisasumukseksi kelpaavaan taloon juopon Mihail Ivanovitšin luo. Vuokraa ei tarvitse maksaa, kunhan antaa ruplan päivässä vodkaan…
Sergei Dovlatovin (1941–1990) oma tilanne 1970-luvulla muistutti hänen minäkertojansa olosuhteita. Emigraatio länteen oli edessä neuvostojärjestelmän kriitikolle ja satirisoijalle – mikäpä diktatuuri itselleen osaisi nauraa? – mutta toisaalta aito rakkaus kieleen ja venäläisyyteen pidätteli. Ne hän koki menettävänsä, jos loikkaisi. Siispä kai sitä jotain voi henkensä pitimiksi tehdä. ”Mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy.” Vanha lentävä lause elämästä Neuvostoliitossa sopisi hyvin Dovlatovin Ulkomuseon motoksi. Ihmiset, yhteisö, koko venäläisyys: niistä Dovlatovin kirja on tehty.
Parhaissa kohdissa Ulkomuseo on hauska, hykerryttävä suorastaan. Nasevaa sanailua Sergei Dovlatov tosiaan osasi kirjoittaa. Koomisen perusvireen alla ui kuitenkin epätietoisuus tulevasta ja koko neuvostosysteemin uhkaava olemus. Mutta virrassa pitää osata uida. Epäsuosioon joutunutta kirjailijaa kovisteleva humaani ja realistinen KGB-upseeri on kirjan hienoin hahmo. Ehkä kirjailija, kuten myös Dovlatov itse, lopulta ymmärsi, mitä oli tehtävä.
Ulkomuseo julkaistiin ensimmäisen kerran venäjäksi vuonna 1983 Yhdysvalloissa, jonne Dovlatov lopulta asettui. 80-luvun venäläisproosa uusina kotimaisina käännöksinä kuulostaa hieman kaukaa haetulta ajatukselta, mutta haminalaiskustantamo Idiootti on julkaissut Sergei Dovlatovilta viime vuosina viisi teosta. Kunnioitettavaa kultturityötä! Kyllä tämä kannattaa lukea!
