Mitä kummaa tapahtuu metsän keskellä Holopaisen kodissa, kun Kotiteollisuus lähtee tekemään levyä? Seitsemänviikkoinen aivoparaati, jota myös Kiteen tattikarnevaaleiksi on kutsuttu.
Hynysen päiväkirja ja muita merkintöjä sekä Karmilan valokuviksikin kutsuttavia otoksia koottiin yksiin kansiin levyn tekemisen jälkeen ja syntyi kirja – Ukonhauta tämäkin. Kirja, joka dokumentoi kattavasti syksyn tapahtumat, mikäli miesten muistiin on uskomista. Miten vaikeaa onkaan kirjoittaa sanoja? Kuinka helppoa on huutolaulu kännissä! Mistä ihmeestä sikiää pieniä sinipukuisia miehiä maansiirtokoneineen…
Kirja on välillä Hynysen tajunnanvirtaa, välillä asiallista asiaa. Mukaan mahtuu järkeviä ajatuksia levyn tekemisestä, mutta myös huimia juopottelusessioita ja vähintäänkin outoja drinkkiohjeita. Itse paikalliset puhuvat vieläkin tapahtumista vain kuiskaten.
Kirja jakaantuu kolmeen osaan eli toki ensin Ukonhaudan tekemiseen ja vatvomiseen sekä jo mainittuun pitkään sessioon. Toisen osan muodostavat levyn kappaleet sekä niiden analysointi bändin omalla tavalla. Viimeisenä on sitten levyn mediassa saama kritiikki, ainakin osittain.
Ukonhauta on uskomattoman vilpitön, rumanhauska kertomus äijistä metsässä, elämästä levynteon armoilla ja siitä, että levy lopulta syntyy. Helppoa ja hauskaa se ei nimittäin ole. Kaikkia kuvia en kehoita katsomaan hirveän tarkasti… Muuten suositeltavaa luettavaa kaikille Kotiteollisuus-faneille, musiikista kiinnostuneille sekä niille, jotka eivät vieläkään usko Hynysen osaavan kirjoittaa. Sopiva myös äijäkirjaksi oikeille äijille. Lisäksi tämä on erinomainen osoitus siitä, että musiikkia ja elämää on muuallakin kuin pääkaupunkiseudulla.