Pauliina Haasjoen (s. 1976) esikoiskokoelma ilmestyi jo vuonna 1999. Tämä Ukkosen odottajat on Haasjoen, silloisen kirjallisuuden opiskelijan, toinen kokoelma vuodelta 2002. Kokoelma on rakenteeltaan selkeä: siinä on seitsemän nimettyä osiota, joista jokaisessa on kuusi runoa.
Runot ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta nimettömiä. Muodoltaan runot ovat suoraviivaisia ja selkeitä, Haasjoelle tavalliseen tapaan osin pidempinä kappaleina soljuvaa proosarunoa.
Ukkosta odottava poika pihakeinussa
talojen välissä hetki jolloin ei voi aloittaa mitään
Ukkosen odottajissa puhuu runominä, joka elää nuoruuttaan. On vuodenaikoja, muistoja, huomioita matkan varrelta. Haasjoen teksti leijailee kepeästi, ei kiinnity liian vahvasti, vaan löytää uusia suuntia, joita kartoittaa. Kuvasto on toisaalta selkeää, toisaalta ei liian konkreettista ja yksioikoista.
Olen nauttinut suuresti Haasjoen myöhemmistä runokokoelmista, silloinkin kun en ole niitä täysin ymmärtänyt. Tämä varhaiskokoelma on myös antoisa ja sieltä selkeämmästä ja helpommasta päästä.
Päivä joka alkaa seinän läpi kuulluilla
nautinnon äänillä
on alusta asti erityinen.