Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
”Elias Rukla oli hiljainen äidinkielen lehtori, joka ei ollut saavuttanut mitään mainitsemisen arvoista elämässään, mutta se ei harmittanut häntä, sillä hän ei ollut koskaan haaveillut tekevänsä mitään mainitsemisen arvoista.”
Elias on siis viisikymppinen äidinkielenopettaja, joka päivätöikseen yrittää saada lukiolaisia innostumaan kansalliskirjallisuudesta. Hän pitää 1920-luvun romaaneista ja hieman liikaa oluesta ja akvaviitista; hän on naimisissa ennen niin ihmeen kauniin Evan kanssa, mutta tämän kauneus on ajan mittaan päässyt lakastumaan. Eräänä sateisena päivänä, kun kahdeksantoistavuotiaat oppilaat ovat tavallistakin vähemmän kiinnostuneita Ibsenin Villisorsasta, Elias ei saakaan koulusta lähtiessään sateenvarjoaan auki, ja yhtäkkiä hänen hillitty kuorensa murtuu: Elias paiskoo sateenvarjon rikki suihkulähteeseen ja solvaa pahasti katselemaan tulleita oppilaitaan. Ura koulussa on hänen mielestään tämän jälkeen auttamatta ohi, eikä hän menekään tavalliseen tapaansa kotiinsa, vaan jää kävelemään Oslon kaduille ja pohtimaan elämäänsä.
Solstadin romaani on sivumäärältään pieni, mutta sen sisäinen maailma on verrattoman tiheä. 140 sivua kertovat varsin suuren tarinan. Elias Rukla näyttäytyy lukijalle aluksi melkein luuserina, mutta ei kirjan nimi ole tyhjästä tullut: hänessä on myös loppuun asti kestävää sisäistä arvokkuutta. Hän ei enää pysty tai myöskään jaksa pysyä mukana ennen niin rakastamissaan kiihkeissä keskusteluissa, mutta jokin hänessä uskoo, että hän kävisi hyvin henkilöksi mielikirjailijansa Thomas Mannin romaaniin. Hän on elämänsä näennäisestä yksitoikkoisuudesta huolimatta hyvin kiinnostunut yhteiskunnallisista ja kulttuurisista kysymyksistä, jopa niin paljon, että suree sitä, ettei norjalainen lehdistö noteerannut Pentti Saarikosken kuolemaa! Vaikka hän romahtaa oppilaidensa edessä, hän tekee sen pystypäin, itseään surkuttelematta.
Ujous ja arvokkuus on erilainen, hieno kirja. Sen lukeminen ei ehkä ole ensi näkemältä kovin helppoa, koska Solstad ei ole jakanut kirjaa juurikaan edes kappaleisiin, luvuista puhumattakaan, mutta koska tämä typografia pakottaa lukemaan kirjan hitaasti, sen suuruus avautuu selkeämmin.
Suomentaja Tarja Teva on kirjoittanut loppuun esseen Dag Solstadista, ja käy ilmi, että Ujous ja arvokkuus on valittu Norjan 1990-luvun merkittävimmäksi romaaniksi. En ihmettele.
