Kirjan päähenkilö Hildegunst von Mythenmetz, zamonialaislohikäärme, on nuori, vasta yli 70-vuotias kirjailija, kun hän lähtee Kirjalistoon. Kirjailija, no ei hän vielä ole julkaissut mitään. Mutta hän on kuitenkin koulutettu. Runokummi jättää hänelle perinnöksi täydellisen käsikirjoituksen, joka vaikuttaa lukijoihin tyrmäävästi. Tämä on Hildegunstin matkan syy; hänen on ehdottomasti löydettävä kirjoittaja.
Hildegunst joutuu itsekin tekstin lumoihin. Kirjalisto on Uinuvien kirjojen kaupunki. Täynnä kirjakauppiaita, antivariaatteja, kustantajia, agentteja, kriitikoita ja nälkiintyneitä runoilijoita. Mitä syvemmälle kaupunkiin (kirjaimellisesti!) ja kaupungin alle etsijä ajautuu, sitä vaarallisempi on hänen tiensä; kirjat purevat, myrkyttävät, elävät ja jopa tappavat. Lisäksi muutakin eloperäistä vaaraa löytyy, mutta myös ratkaisuja, apua ja runsaasti hurjia oivalluksia, tapahtumia ja seikkailuja.
Kirjan juoni on aluksi yksinkertainen, mutta mukaan tempautuu villejä alaviitteitä ja tarinoita muista ihmeellisistä asioista ja olioista. Kuvitus on tarkkaa, osuvaa ja mielenkiintoista – kirjailijan omaa tuotantoa tietysti ja tutunoloista muista yhteyksistä. Mielikuvitusta kiihottavia pieniä ja isoja kuvapintoja on tarjolla sopivasti tekstin väliin.
Tämä on luokiteltu lasten ja nuorten kirjaksi, minusta tämä sopii kaikille kirjoja rakastaville. Tämä on varsinainen rakkaudentunnustus kirjoille ja kirjailijoille. Nuorelle tämä on hauska ja hurja seikkailu kirjojen parissa. Vanhempi lukija tunnistaa muutaman ns. klassikonkin, joista tehdään lempeästi hieman pilaa. Ehdottoman luettavaa fantasiaa, vaikka onkin pieni tiiliskivi! Sekä minä että toinen koelukija, 21-vuotias poika, jäämme odottamaan jatkoa. Tässä olisi ainesta trilogiaan. Suosittelen sekä nuorille että aikuisille fantasian ystäville. Kaapatkaa käsiinne, jos löydätte (ja saatte kiinni…)!