Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Nuori biologi Nathalie on saapunut synnyinseudulleen viimeistelemään väitöskirjaansa ja tekemään kenttäkokeita suomailla. Hän tutustuu pian Johannekseen, joka opiskelee läheisessä taidekoulussa. Kun Johannes sitten löytyy suolta pahoinpideltynä ja kultakolikkoja taskussaan, Nathalie joutuu pakostakin kohtaamaan oman menneisyyteensä. Pahoinpitelyn tutkimuksissa poliisia avustava valokuvaaja Maya kiinnostuu myös suosta ja sen vaikutuksesta alueen asukkaisiin, ja pian suo alkaakin paljastaa kammottavia salaisuuksiaan.
Susanne Janssonin Uhrisuo on oikein kelpo esikoisdekkari. Kirjan alussa keskitytään Nathalieen, joka kamppailee vaikeiden muistojensa kanssa, mutta aika pian kirjan keskushahmoksi nousee Maya, jossa saattaisi olla ainesta vaikkapa kokonaisen dekkarisarjan sankarittareksi. Maya on taiteilija, joka viettää riippumatonta elämää, mutta avustaa sivutöikseen poliisia ottamalla rikospaikkakuvia. Hän liikkuu vaivatta niin taidepiireissä kuin poliisienkin seurassa, ja hänen on helppo lähestyä suon äärellä asuvia ihmisiä kysymyksineen.
Uhrisuo ei herkuttele verellä ja sisälmyksillä, vaikka ruumiita tuleekin, vaan keskittyy enemmänkin kuvaamaan suon lähellä asuvia ihmisiä ja suon vaikutusta heidän elämäänsä. Suon laidalla on totuttu siihen, että suo vaatii aina uhrinsa – keinolla millä hyvänsä – ja sen kanssa on vain opittava elämään. Uhrisuo luokin välillä hyytävän aavemaista kuvaa suomaisemasta, joka pitää otteessaan, eikä paljasta salaisuuksiaan liian aikaisin. Jos siis toinen toistaan raaemmat murhatarinat eivät enää kiehdo, kannattaa ehdottomasti tutustua Susanne Janssoniin.