Yksi vuoden kiinnostavimmista teoksista itselleni on tämä Per Faxneldin Uhripuu. Kyseessä on kokoelma lyhyitä kauhukertomuksia, jotka voisivat olla kerättyä kansanperinnettä. Per Fazneld on uskonnonhistorian dosentti ja julkaissut aiemmin teoksia jotka sivuavat mm. okkultismia. Uhripuu on hänen ensimmäinen kaunokirjallinen teoksensa.
Tarinat ovat pituudeltaan pieniformaattisen kirjassa kolmen sivun mittaisia. Tämä tekee niistä varsin ytimekkäitä ja toimivat loistavasti pieninä lukuannoksina. Aiheena näissä on esimerkiksi yliluonnollisen kohtaaminen hiihtoretkellä tai vaikkapa paholainen, joka on ottanut kotieläimen hahmon.
Ruotsalainen miljöö tulee tarinoissa vahvasti esiin. Se voi olla monelle lukijalle suuri vahvuus, sillä siihen ei päästä niin usein kurkistamaan. 1800-luvulle sijoittuvat tarinat ovat eläviä. Kerronta ei pysähdy missään vaiheessa kuvailemaan, vaan juonissa edetään taukoamatta. Tyylillisesti nämä ovat uskottavia ja niistä ei tule missään vaiheessa mieleen että ne ovat kirjoitettu nykypäivänä.
Jokaista tarinaa edeltää Mimmi Strinnholmin mustavalkoinen kuvituskuva. Ne luovat hyvin tunnelmaa ja vetävät heti sisään tarinaan.
Vaikka kirjat ovat hyvin erilaiset, tämän kirjan verrokiksi nousee jostain syystä minulle Anders Fagerin Pohjoiset kultit. Pohjoismaista kauhua toivoisi käännettävän enemmänkin.