Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kirjavinkkien maahaaste vei minut jälleen harhailemaan lähes sattumanvaraisesti kirjaston käytäville. Yhden hyllyn päässä oli kirjastonhoitajien nostona Tahar Ben Jellounin pieni romaani Tyyntä Tangerissa. Ensimmäiset virkkeet iskivät, teema vaikutti kiehtovalta, joten mikäpäs siinä: kirjallinen matka Marokkoon sai alkaa.
Vanha mies ei halua hyväksyä vanhuuttaan. Hän on sairas, raihnainen, yksinäinen, ilkeä ja katkera. Suurin osa hänen ystävistään on kuollut (eikä hän edes aina tiedä, kuka on vielä elossa ja kuka ei). Vaimosta on vain riesaa, samoin siivoojasta.
Olen vanha mies, joka valittaa siksi että hänen keuhkojensa kimppuun ovat käyneet nikotiini, itätuuli, paha silmä ja vaimo, joka koko ajan vain ärsyttää minua tahallaan. Olen luultavasti epäoikeudenmukainen häntä kohtaan, mutta onhan minulla oltava käsillä joku johon purkaa tätä energiaa, joka pitää minut hengissä.
Vanhuksella on aikaa itselleen ja muistelmilleen – muistissa ei sinänsä ole mitään vikaa – vähän liiankin kanssa. Kaikki rapistuu hänen ympäriltään.
Olisi väärin kuitenkaan sanoa, että Tyyntä Tangerissa olisi mitenkään loputtoman synkkää luettavaa. Ei suinkaan! Tahar Ben Jelloun kirjoittaa ilmavaa ja joutuisaa tekstiä, jossa kaiken kurjuuden keskellä vanhuksen loputon ihmisviha ja naljailunhaluinen sarkasmi muuttuvat vähitellen jopa miedosti koomisiksi elementeiksi. Päähenkilöä on taatusti vaikea rakastaa, mutta kovin inhimillinen hän on.
En pahoittele sattumaa, joka johdatti Tyyntä Tangerissa käsiini. Kirja on mitä mukavin lukukokemus, jota kelpaa suositella meille kaikille vähitellen vanheneville. Pitäkäämme huolta itsestämme ja toisistamme!
