Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tyttöystävä tarkastelee ihmissuhteita terävästi. Se on kirjoitettu nimettömältä kertojalta lukijaa puhutellen. Lukija joutuu asettumaan kertojan kumppanin nahkoihin, halusi tai ei. Kertoja, tyttöystävä, on suomalainen, vaikka sitä ei suoraan sanotakaan, ja kumppani on ulkomaalainen, vaikkapa britti.
Suhteessa on melko lailla hankausta kulttuuri- ja luonne-eroista johtuen. Kumppani tuntuu olevan tasaisen tyytymätön tyttöystävän pidättyväiseen luonteeseen, etäisyyden pitämiseen, huonoon yhteydenpitoon omaa perhettä kohtaan ja niin edelleen, kaikkeen siihen, mikä kohteliaalle ja hyvinkasvatetulle britille on helppoa, luontevaa ja vaivatonta.
Tiesin että äitisi oli joskus kuvaillut minua sinulle sanalla enigmatic. Olet kai hänestä jotenkin salaperäinen, kiinnostava, sinä olit sanonut, eihän se mikään huono asia ole. Mutta arvelin että äitisi tarkoitti vain että en osannut puhua. Hän yritti kohteliaasti ilmaista, ettei saanut minusta mitään irti, ei onnistunut tutustumaan minuun tai kokemaan kanssani läheisyyttä.
Enni Vanhatapio valuttaa suhteen tapahtumia vähän kerrassaan, sieltä ja täältä, ja tekee tarkkoja havaintoja suhteen yksityiskohdista. Kirjan toinen osa kertoo sitten siitä, kun suhde on ohi. Jos suhteessa tunsikin kiitollisuuden ja läheisyyden sijasta lähinnä ulkopuolisuutta, entä sitten kun suhdetta ei ole? Suhde pyörii silti mielessä, kertoja puhuttelee silti entistä kumppania, mutta katselee elämässään myös muualle.
Tyttöystävä oli mainio kirja. Se kuvaa hienosti sitä, miltä tuntuu olla ikään kuin lavasteena toisen ihmisen elämässä, esittää tyttöystäväroolia, koska niin kuuluu tehdä. Kirjan toisessa osassa kertoja päätyy työskentelemään statistina elokuvissa ja tv-sarjoissa, siis hyvinkin konkreettisesti ihmislavasteena. Aiheensa puolesta Tyttöystävä vertautui mielessäni Saara Turusen Järjettömiä asioita -romaaniin, molemmat edustavat myös tyyliltään samanlaista viileää tarkkailua. Jos siis pidit siitä, kannattaa tähänkin tutustua.
Eikö sinusta ikinä tunnu siltä että tämä on kaikki jotenkin vähän ällöttävää, kysyin. Että täytät Tomin elämässä jotain naisenmuotoista kohtaa, hän on laittanut siihen itselleen lapun että tähän joku nainen, ja sitten sinä esität sitä? Ja kun hän puhuu sinulle, niin hän oikeastaan puhuu sille mielikuvitusnaiselle ja katsoo sitä ja panee sitä, eikä sinun varsinaisilla piirteilläsi ole niin väliä?
