Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Janitran vankilasta vapautunut isä pyrkii väkisin Janitran 8-vuotissyntymäpäiville. Jaana-äiti on kuitenkin kovana, eikä päästä Iso-Peteä juhliin uusperheensä kotiin. Iso-Pete etsii sitten seuraa seinänaapuri Mankusta. Jaanan uusi mies Esa on stressaantunut yrittäjä, ja kun talousvaikeudet uhkaavat, niitä piilotellakseen hän sotkeutuu mukaan epämääräisiin bisneksiin. Esan Vuokko-tytär on Norjassa välivuotta viettämässä, mutta sekään reissu ei oikein suju hyvin. Kaikilla, ihan kaikilla, on jotain salattavaa, jotain tuskaa sydämellään, jotain sellaista mitä ei voi kertoa kenellekään.
Melko sekalaisista aineksista alkaa Tommi Liimatta kehiä kasaan romaaniaan. Tyttönimi käynnistyy kieltämättä melko hitaasti ja jonkin aikaa on pohdittava, miksi näin laaja henkilögalleria, mikä on koko jutun pointti. Mutta kun tarina alkaa vetää ja langat yhdistyä, on loppuun päästävä pian. Lopputulos on vakava mutta rosoisen kaunis romaani.
Niin, vakavuus. Tyttönimi on Liimatan omaelämäkerrallisia teoksia ja dokumenttihenkistä Autarktista paitsi hänen vakavin kaunokirjallinen teoksensa. Tarkka lause ja hyvä dialogi ovat edelleen Liimatan vahvuuksia. Poikkeuksellisella kielitajulla varustettu kirjailija asettaa hahmonsa kiehtoviin syvällisiin keskusteluihin. Kiinnostavimmaksi hahmoksi kirjassa nousee hiljainen ja huomaamaton Mankku, jonka syrjästäkatsovassa filosofisessa apeudessa on jotain kovin puhuttelevaa. Hahmo on niin kovin inhimillinen. Myös suuren salaisuutensa kanssa painiva Vuokko on koskettava.
Tyttönimi ei ehkä ole Tommi Liimatan onnistunein romaani, mutta hyvä kirja se yhtä kaikki on. Kannattaa lukea!
