Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tyttö joka olin on hieno, kivan näppärällä tyylillä kirjoitettu kirja nuoruudesta. Siitä, miten tyttö kasvaa naiseksi, aikuiseksi. Oli tosi mielenkiintoista lukea, millaista se on ollut jollain toisella melkeinpä samoihin aikoihin. Palata nostalgisiin aikoihin 1970-luvulle.
Kati Tervo kirjoittaa niin ymmärrettävästi, että sitä on helppo lukea ja pääsee heti mukaan, missä mennään. Kirjan pienet kuvaukset ovat hersyviä. Oli kiva uppoutua siihen, miten äidin päivä oli pelastettu, jos tietty bussikuski oli ratin takana tai kuinka äiti opiskeli englantia vinyylilevyjen kautta. Kuinka äidin elämä muuttui täysin, kun hän kävi kerran Lontoossa. Varmasti se oli ollut ihan ok silloin, mutta Tervon kertomana kuvaus nostaa sellaista hyvää naurua.
Kirjassa kerrotaan tytön kasvua intiimistikin, on ihastuksia ja poikaystäviä, bileitä ja päihteitä. Kuten nuorten elämään kuuluu, kaikenmoiset kokeilut. Pilvitörttöilyistä tuli huono olo, eikä Kati uskaltanut katsoa äitiä silmiin. Tuli paniikkihäiriöitä, unettomuutta ynnä muuta sellaista. Terapia häämötti. Katin elämä on ollut kuitenkin melko lailla vapaata ja vanhemmat suht suopeita. Kuvataide kiinnosti niin, että äiti järjesti muun muassa Espoon taidekoulun kesäkurssille.
”Kesällä 1971 en tiennyt, mihin ryhtyisin. Olin käynyt keskikoulun loppuun. Päättötodistuksen vähän päälle kutosen keskiarvolla ovet pamahtelivat nenän edestä kiinni. Minusta ei tulisi lappuliisaa eikä Arja-tätiä. En osanut surra huonoa toikkaria kuin hetken, sillä elin täysillä kesää.”
Hyvin palautui oma lapsuus ja nuoruus mieleen, kun sanottiin, että pitää syödä kaikki ruoka, kun Biafran lapset kuolevat nälkään. Ylipäätään se koko kirjassa esiintyvä ajankuvaus on mahtavaa. On mukavaa olla aikamatkalla.
Pidin kirjasta tavattomasti ja voin suositella sitä ihan kaikille, koska se on niin antoisa, kaikin puolin.
