Pitääkö lastenkirjassa olla opetus? Hämmästelen jossain määrin omaa reaktiotani kirjaan, jossa opetusta ei ole. Näinkö järjestyksen ihminen sitä onkin? Tyttö joka muisti kaiken kertoo kaupungista, jonka asukkaat unohtavat eräänä päivänä kaiken. Kukaan ei muista, miten elämää aikaisemmin elettiin – paitsi yksi tyttö, joka avuliaasti kertoo kaupunkilaisille, miten nukuttiin pitkään, syötiin sämpylöitä hillon kanssa, ostettiin karkkia ja leikittiin lasten kanssa.
Näin sitten tehdään, kun tyttö kerran niin sanoo – mutta jos kaikki tekevät mitä haluavat, kuka on kaupassa myymässä sämpylätarpeita, hilloa ja karkkia? Kysynpähän vaan. Jokin tarinassa siis tökki ja kirja tuntuu muutenkin lupaavan enemmän kuin antaa, tarina tuntuu jäävän vähän kesken. Salla Savolaisen kuvituksenkin ihmiset ovat jotenkin liian karikatyyrimaisia.
Mutta niin se vain on, että vanhempien ja lasten mieltymykset eivät aina osu yksiin. Kirja, joka ei miellyttänyt vanhempia, oli tällä kertaa lapsen makuun. Sehän lopulta on kuitenkin lastenkirjalle tärkeintä.