Tyttö joka en -kirjan nimi herättää kummallisen olon ja että mitä se tarkoittaa?
Halusin lukea sen, vaikka tiesin, että vastaan voi tulla mitä tahansa. On ihan hyvä tietää, mitä tapahtuu ja yrittää ymmärtää heitä, jotka ovat kokeneet raskaita asioita. Lisäksi se, ettei itse valittaisi turhista, kun on kuitenkin selvinnyt helpommalla.
Laura Juntunen osaa kirjoittaa. Hän kertoo siitä pikkutytöstä, joka kerran oli ja jonka hän kadotti. Kuinka hän nyt aikuisena antaa tilaa sille pikkutytölle ja miten hän tiedostaa kaiken sen, mikä on siellä pinnan alla.
Hän kertoo niin asiantuntevasti ja tarkasti millaista on, kun on sairastunut anoreksiaan. Miten anoreksialla voi hallita omaa elämää, kun ei muuten voi tai keksi keinoja. Mieleen jäi erityisesti se, kuin ravitsemusterapeutti kehotti syömään sitä ja tätä, että energian tarve täyttyisi. Ilman muuta anorektikko jätti ne syömättä, niin että kiitos vaan vinkistä.
Ei ole helppoa ymmärtää, miksi joku viiltelee itseään. Tässä kirjassa se kerrotaan niin, että sitä ei voi olla ymmärtämättä. Jos on oikein paha olla, niin sillä viiltelyllä se helpottuu. Vaikka kuinka ajattelisi, että pitäisi olla muita keinoja, niin luettuani tätä kirjaa, moni asia valkeni.
Kun Laura ajautuu huumeporukoihin ja sieltä seksuaalisesti hyväksikäytetyksi, se oli niin järkyttävää että välillä teki mieli nakata kirja pois, mutta en tehnyt sitä. Ajattelin, että jos Laura on kestänyt niin kamalaa elämää, minä kestän lukea.
Olen iloinen Lauran puolesta, että hän osaa kirjoittaa ja hän kirjoittaa. Hänen nuoren elämässään tapahtuu paljon asioita, joita on vaikea hallita. Hän vaan ajautuu kaiken mukana. Onnekseen hän joutuu tai pääsee sairaalaan ja montakin kertaa.
Miksi näin tapahtuu, siihen kirja ei anna vastauksia. Kaikelle ei vaan löydy aina vastauksia ja siihen on tyytyminen. Laura on kuitenkin elossa ja on kirjoittanut meille elämänsä luettavaksi. Toivoisin, että tätä kirjaa luettaisiin ja voisin suositella mielenterveys- ja päihdealan ammattilaisille, siis suorastaan toivoisin sitä.
Tyttö joka en… ymmärsin sen niin, että on tyttö, joka ei tunne kuuluvansa mihinkään, jota ei ole, joka on näkymätön, jota saa kohdella ihan miten tahansa.
Kiitos Laura, että kerroit elämäsi vaikeista asioista! Olet tärkeä!