Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
”Ranskan myydyimmän kirjailijan trillerissä Hitchcock kohtaa Twin Peaksin”, kerrotaan vaatimattomasti Tyttö ja yö -kirjan takaliepeessä. Paljon luvattu siis! Mutta koska nuo molemmat vertauskohdat ovat olleet minulle tärkeitä, päätin tarttua ennakkoluulottomasti Guillaume Musson romaaniin, vaikkei ranskalainen trilleri ehkä olekaan sitä tavallisinta lukemistani. Mutta ehkäpä juuri siksi tutustuminen kannatti.
Tapahtumat sijoittuvat ranskalaiseen arvostettuun Saint-Exupéryn lukioon. Kerronnan nykyhetkessä eletään vuotta 2017, ja entisille lukiolaisille on järjestetty luokkakokous koulun 50-vuotissyntymäpäivän johdosta. Minäkertojana toimii Thomas, josta on kehkeytynyt hyvin kuuluisa ja myyvä kirjailija, hänen lähimmät kaverinsa ovat Stéphane ja etenkin Maxime, hekin hyvin menestyneitä.
Vain yksi on joukosta poissa: hän on Vinca, ihana Vinca, joka katosi jo 25 vuotta sitten ja jonka uskottiin ottaneen hatkat yhdessä rakastettunsa, opettaja Alexisin kanssa. Kummastakaan ei ole nähty jälkeäkään sitten tuon vuoden 1992. Mutta Thomasilla ja hänen ystävällään Maximella on tietoa, hyvin valonarkaa tietoa Alexisin kohtalosta. He eivät vain voi koskaan kertoa totuutta kenellekään. Eivätkä hekään tiedä Vincasta mitään, vaikka asiaa on tutkittu paljon. Stéphane toteaa hänen tapauksestaan:
Sano minun sanoneen: Vincan katoaminen on kuin lankakerä. Jonain päivänä joku onnistuu vetämään oikeasta narusta ja koko homma keriytyy auki.
No näinhän tietenkin alkaa käydä, mutta romaanissa riittää salaisuuksia toinen toisensa jälkeen. Ihmiset eivät todellakaan ole sitä miltä ovat vuosikymmeniä näyttäneet. Edes valokuviin ei ole luottamista.
Musson tyyli on kieltämättä melko koukuttava ja juonenkäänteet ennalta-arvaamattomia, ehkä jo niinkin paljon, että uskottavuus horjahtelee. Mutta ei siinä mitään, kokonaisuutena Tyttö ja yö oli kuitenkin mieluisaa luettavaa, ja ehkä juuri siksi, että dekkariaikani on täyttynyt mitä suurimmassa määrin brittiläisten ja varsinkin skandinaavisten romaanien parissa. Ranskalaisuus antoi kirjalle ihan oman säväyksensä, ja jo yksin sen takia se kannatti lukea.
