Öisellä ratapihalla vartiointifirma väijyttää graffitteja tavaravaunujen kylkiin maalaamassa olleet graffarit Metron ja Rustin. Takaa-ajon päätteeksi Metro onnistuu pakenemaan, mutta Rust syöksyy kuolemaansa korkean rakennuksen katolta. Poliisi kuittaa tapauksen nopeasti onnettomuutena. Metro kuitenkin tietää, että vartijat valehtelevat. Rustin kuolema on murha, ja se on kostettava.
Monipuolinen kirjailija Jari Järvelä tekee uuden aluevaltauksen dekkarikirjailijana. Tyttö ja pommi on kuitenkin genreen melko epätyypillinen teos, sillä mitään salapoliisiseikkailua ei todellakaan ole luvassa. Sen sijaan Järvelä kirjoittaa graffarityttö Metron sinnikkäästä ja surullisesta kamppailusta rakkaan ystävän surmannutta vartijajoukkoa vastaan. Metron näkyvimpänä vastavoimana on perheen perustanut ja talon rakentanut vartija Jere, joka joutuu huomaamaan, että taistelussa itselle tärkeiden asioiden puolesta ei mikään ole pyhää. Ihanteita ei ole. Vain viha on totta, ainoastaan ajatus kostosta pitää hengissä.
Järvelä antaa Jeren ja Metron vuorotella kertojan roolissa. Nopeasti lukija arvaa, että huonostihan tässä käy, sillä Metro ja Jere eivät edes yritä ymmärtää toisiaan. Kovin kaukana toisistaan ovat yhteiskunnan eri reunoilla elävien Bakteerien ja Rottien maailmat. Ja kun tapahtumat kiertyvät kohti loppua, ei kirjaa malta laskea käsistään. Totta puhuen kirjaa ei kyllä malta laskea käsistään oikeastaan missään vaiheessa, sen verran tiukasti Järvelä mukaansa tempaisee jo heti ensimmäisiltä sivuilta alkaen. Tämän ovat muuten monet muutkin kirjasta kirjoittaneet huomanneet.
Tyttö ja pommi on erinomainen romaani. Se tarjoaa paitsi toimintaa ja jännitystä myös kiehtovaa henkilökuvausta molemmilta puolilta graffittikulttuuria. Jari Järvelälle jälleen yksi sulka hattuun. Suosittelen!