Anne Muhonen on suomalaisen lastensarjakuvan mestareita. Tummasävyinen fantasia Tyttö ja korppi edustaa Muhosen tuotannossa kuitenkin jotain uutta ja hieman erilaista.
Nuori Ellen näyttää elävän päällisin puolin herttaisen tavanomaista arkea, mutta pian lukijan huomio kiinnittyy kummallisiin yksityiskohtiin. Ensinnäkin Ellenillä on sieluneläin, puhuva korppi Edgar, jonka lannistunut murehdinta tasapainottaa Ellenin pirteää optimismia. Ellen myös haaveilee saavansa siivet itsekin ja kohtapuoliin se saattaakin olla mahdollista, sillä Uudistuspäivä on tulossa, ja kukapa ihminen ei haluaisi päivittää itseään paremmaksi? Pirteän ja toiveikkaan tapahtuman taustalla on kuitenkin tummia voimia. Millä hinnalla ihmisten päivitykset oikeasti tapahtuvat?
Vaikka Muhonen ei erityisemmin selittele surrealistista maailmaansa, kiehtovaa siinä on juurikin se miten ihmiset ovat kuin päivitettäviä appeja. Siinä mielessä tarina yhdistää teknologiadystopiaa perinteisen satumaailman kuvastoon. Omaperäinen idea toimii, ja lyhyt tarina onnistu heti kaappaamaan lukijan mukaansa.
Nimenomaan tarinan lyhyys osoittautuu kuitenkin ongelmaksi. Tarina tuntuu siltä, että sen pitäisi olla paljon pidempi, sillä siinä esitellään kiinnostavia teemoja, joita ei kuitenkaan käsitellä loppuun asti. Ainakin omasta mielestäni tarinan loppu on todella töksähtävä, ellei sitten tarinaa ole tarkoitus jatkaa tulevaisuudessa? Toivottavasti on, sillä Muhosen esittelemässä maailmassa on paljon potentiaalia ja mysteerejä, joita avata.
Kiinnostava kokonaisuus siis ja tyylikäskin; Muhosen tavanomaisesta tyylistä poiketen karsittu harmaan turkoosi värimaailma sopii tähän tarinaan erinomaisesti. Omaperäisiä nuorten sarjakuvia etsiville tämä on hyvä valinta – ja toivottavasti sitä jatkoakin seuraa!
