Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Somalialaissyntyinen Ujuni Ahmed on näkyvimpiä suomalaisia ihmisoikeuksien puolesta taistelevia muslimeja. Yhdessä Elina Hirvosen kanssa kirjoitettu Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin on Ujuni Ahmedin henkilökohtainen kertomus siitä, miten hänestä tuli se aktiivinen toimija, joka hän tänään on.
Ujuni Ahmed haluaa antaa voimia erityisesti nuorille tytöille, jotka joutuvat vähemmistöissä ahtaalle vain siksi, että ovat tyttöjä. Hän on itse kokenut niin fyysistä kuin henkistä väkivaltaa, ja nyt hän nousee sanomaan, että se on väärin, ja että kenenkään ei pidä joutua sellaista kokemaan – kulttuurista ja yhteisöstä riippumatta. Vaikeasta lapsuudesta ja nuoruudesta avoimesti kertominen antaa esimerkin siitä, että pohjaltakin voi nousta.
Mutta mikä kirjassa on tärkeää, Ujuni Ahmed ei lopeta kertomustaan vain nykyhetkeen. Hänellä on katse kauemmas, poliittinen päämäärä niin somaliyhteisön sisällä kuin muuallakin. Tasa-arvo ja ihmisoikeudet eivät vielä toteudu. Paljon pitää vielä tehdä.
Ujuni Ahmed puhuu kirjassa myös paljon omasta islaminuskostaan, ja toteaa esimerkiksi suomalaisten muslimiyhteisöjen johtohahmojen toimivan profeetan opetusten ja Koraanin vastaisesti pakottaessaan naisia ja tyttöjä tiukkoihin rajoituksiin ja rankaisemalla rajojen kyseenalaistamisesta. Hän toistaa monesti, kuinka väärin on joutua tottelemaan kaikkia kieltoja ja määräyksiä, ja kuinka kaikki – raiskaukset, alistaminen, väkivalta, sukuelinten silpominen ja niin edelleen – on aina muka tyttöjen omaa syytä. Kuvaava on kohtaus, jossa Ujuni Ahmed kertoo ystävänsä enon hakanneen hänen ystäväänsä ostoskeskuksessa. Kun muut kuulevat siitä, kysytään, miksi tytöt ylipäänsä olivat ostoskeskuksessa.
Oma somalitausta on Ujuni Ahmedille ristiriitainen pala. Hän kertoo matkastaan Somalimaahan, jossa hän tuntee olevansa kotona, mutta toisaalta hänen mielestään hänen kotikulttuurissaan on niin paljon väärää, että sen normeihin sopeutuminen on vaikeaa, ehkä mahdotonta.
Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin on yksi viime aikojen tärkeimpiä suomalaisia puheenvuoroja ihmisoikeuksien puolesta. Itselleni kirja antaa paljon ajateltavaa paitsi yhteiskunnasta yleensä myös työhöni opettajana. Ehkä osaan katsoa jälleen uudella tavalla sekä vähemmistötaustaisia että muita opiskelijoitani. Pintakerros kun ei kerro kaikkea, ja asiat eivät aina ole suoraviivaisen yksinkertaisia. Kaikkien – vanhojen ja etenkin nuorten –kannattaa lukea tämä!
