Sanna Iston ja Eppu Nuotion kirjoittama ja Sari Airolan kuvittama Typy-kuvakirja on saanut toisen osan. Sarjan ensimmäisessä tarinassa, Typy ja topakka tonttu vietettiin joulua ja kohdattiin innokas tonttu. Typy ja muriseva mörkö -kirjassa on kesä ja lähdetään lomalle.
Äiti, isä, Typy ja Bertta-täti lähtevät viikoksi merenrantahuvilaan, jossa on ainakin sata huonetta. Typy valitsee niistä itselleen kauneimman ja on nopeasti levittänyt tavaransa ympäri taloa. Pimeän tultua talo ei yhtäkkiä enää tunnukaan niin mukavalta, ja Typy on varma, että kaapin alla asuu mörkö. Onneksi voi mennä äidin ja isän väliin nukkumaan. Yhtenä iltana Typy jää Bertta-tädin kanssa kahden ja he tekevät taloon mörkötarkastuksen. Mörkö löytyykin, mutta se on niin lutuinen ja reppana, että Typy päättää olla paljastamatta sitä Bertta-tädille. Seuraavan yön Typy nukkuu taas omassa sängyssään, kun on ensin laittanut mörön turvaan Bertta-tädin pölyhuiskalta.
Typy ja muriseva mörkö kertoo lapsen mielikuvituksesta ja jättää lopulta arvailujen varaan, onko mörkö pelkästään Typyn mielikuvituksen tuote vai näkevätkö sen muutkin. Airolan kuvitus on vihreäsävyinen ja hengittävä. Osa kuvista on hyvin luonnosmaisia. Rento ote on mukavaa vaihtelua viivasuorille kuvakirjoille, mutta muutamasta kuvasta on vaikea saada selvää ja viimeistelemättömyys tuntuu suhruiselta.
Kuvakirja on mielenkiintoinen laji, koska sitä on niin moneen lähtöön ja siinä kokeilut ovat sallittuja. Typy ja muriseva mörkö -kirjassa on esimerkiksi mukana muutama aukeama, joissa ei ole lainkaan tekstiä. Iston ja Nuotion kirjoittama tarina on leppoisaa luettavaa, vaikka loppu jääkin ikään kuin kesken. Olisin kaivannut tarinalle enemmän tasoja ja loppua, joka ei jätä ilmaan kysymyksiä. On kuitenkin mielenkiintoista nähdä, mikä mielikuvitushahmo pääsee seuraavaan Typy-kirjaan ja millainen kirjan värimaailmasta tulee, sillä eiköhän Typy jatka seikkailujaan vastedeskin.