Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tyhjyys palaa kolmannen kerran Kefahuchin Vuolle. On hyödyksi, jos on lukenut trilogian aikaisemmat osat (Valo ja Nova Swing), vaikka aivan suoraa jatkoa Tyhjyys ei aikaisemmille osille olekaan. Puitteet ovat kuitenkin samat: avaruudessa räiskyvä Kefahuchin Vuo, epämääräiset planeetat ties missä, karanteenikiertoradat ja niin edelleen.
Muutenkin kirja on tuttua M. John Harrisonia. Jos minun pitäisi tiivistää pariin lauseeseen kirjan juoni, lopputulos olisi varsin pintapuolinen. Kirjassa kulkee rinnakkaisia tarinoita. Yhdessä Anna Waterman, Valosta tutun Michael Kearneyn leski, kohtaa demoneitaan. Toisessa Nova Swingistä tutun Vic Serotoninin kaverit kiertävät Nova Swing -avaruusaluksella ympäriinsä keräten kalmohäkkejä, kummallisia artefakteja ties mistä. Kolmannessa geneettisesti räätälöity, nimetön avustaja tutkii murhia, joiden uhrit leijailevat pikkuhiljaa ylöspäin.
Tarinan käänteet jäävät paikoin hämäriksi, mutta kielenkäyttöä ja tunnelmaa ei voi kuin ihailla. Suomentaja Einari Aaltosella ei varmastikaan ole ollut helppo työ kääntää Harrisonin koukeroista kielenkäyttöä suomeksi, mutta lopputulos toimii. Kirjan tunnelma tuo mieleen David Lynchin sumeammat teokset.
M. John Harrisonin omaperäisistä ja taitavasti kirjoitetuista kirjoista kiinnostuneen kannattaa suunnata ensimmäiseksi Valon pariin. Myös Elonmerkit sopii oivallisesti ensimmäiseen tutustumiseen. Tyhjyydestä en aloittaisi.
