Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tanssiva karhu -voittajissa on selvästi tapahtunut jonkunlainen sukupolvenvaihdos. Aki Salmela (s. 1976) on jo kolmas peräkkäinen 1970-luvulla syntynyt voittaja. Salmelan ura alkoi vuonna 2004 Kalevi Jäntin palkinnolla palkitulla esikoiskokoelmalla Sanomattomia lehtiä.
Salmela on paitsi suhtkoht tuottelias runoilija, myös ahkera runouden suomentaja. Tässäkin kokoelmassa on mukana muutama suomennettu runo proosarunon pioneerilta Aloysius Bertrandilta. Ne enteilevät viisi vuotta myöhemmin ilmestynyttä Yön Kaspar -suomennosta Bertrandin ainoaksi jääneestä runokokoelmasta.
Proosaruno on Salmelankin pääasiallinen laji, suurin osa kokoelman runoista levittäytyy yksittäisten säkeiden sijasta pidemmiksi kappaleiksi. Yksittäiset virkkeet voivat sitten olla koko kappaleen (ja runon) mittaisia, kuten tässä ”Ylikypsä hedelmä”-runossa:
Tietysti tämä on vain ylikypsä hedelmä, josta puu tahtoisi vielä kaikin voimin pitää kiinni, vaikka syksyn tuulet riisuvat jo oksia yksitellen, paritellen kuolleittein lehtien kanssa, muistojen kanssa, jotka hiljaa pakenevat oksien päistä syvälle maan alle, juurten silmättömiin verkkoihin, joihin mikään olevainen tuskin voisi takertua kiinni, kuiva puu kukkulalla jota kylmät tuulet kiertävät, puu metsää ja lintua vailla, syksyn perällä talven kalpeita kasvoja vasten, kun talvi viimein tahtoo omistaa sen, omistaa tämän, puun ainoan omaisuuden.
Tässä on Salmelalle ominaista rytmiä ja kevyttä sanaleikkiä (”riisuvat jo oksia yksitellen, paritellen”). ”Liikkuva mieli”-osiossa on lyhyempää säettä. Niissä Salmela harrastaa irtonaisia ajatuksia, merkitysten säkeenylityksiä. Runo ”Osa ja arpa” on yksi suosikkejani kokoelmasta:
raaputa vasemmalta, jokainen arpa voittaa
uuden osattomuuden kuvan, päästä naurun nopea lintu
hampaittesi aidan takaa, tai jos aita
lopullisesti sulkee veräjänsä, älä jätä
nopeasti haarautuvaa kieltäsi väliin
tiedät millä hampailla se, elämä, puraisee sinusta
mieleisensä palasen, sinun vastakuoriutunut
mielikuvituksesi kohoamassa omille siivilleen
Hauska kokonaisuus on ”Makuasioita”, jossa on kuvaukset rakkauden, surun, levottomuuden, muiston, lupauksen, kaipauksen, vihan ja hiljaisuuden mausta. Runot ovat oivaltavia ja kiehtovia, ja lähtevät usein toteutumattomista odotuksista (”Jonkin etäisen homofonian vuoksi odottaisi, että suru olisi jollain tavalla suolaista, että se itsessään maistuisi hyvinvoivan ihmisen kyyneliltä. Näin ei ole.”).
Tyhjyyden ympärillä on monipuolinen kokonaisuus mielenkiintoisia runoja. Ei siis ihme, että se palkittiin.
