Haluaisin nähdä elokuvan, joka perustuu Gabrielle Zevinin romaaniin Tuulisen saaren kirjakauppias. Se olisi draamakomedia tavallisista ihmisistä. Siinä olisi yrmeä päähenkilö, joka muuttuu tarinan kuluessa rakastettavaksi, mainioita sivuhenkilöitä, huvittavia tapahtumia ja huumoria, sympaattinen pieni kyläyhteisö mutta myös dramaattisia tapahtumia ja lopussa hieman kyyneleitä. Tiedättehän, sellainen hyvän tuulen elokuva kuin Notting Hill tai Pieni suklaapuoti. Elokuvan katsomisesta jäisi hyvä mieli ja omiakin rakkaitaan muistaisi taas hetken arvostaa enemmän.
Tuulisen saaren kirjakauppias on ensimmäinen Zeviniltä suomennettu teos. Kirjan alussa kylän kirjakauppias, 40-vuotias hiljattain leskeytynyt A.J. juo itseään hitaasti hengiltä, eikä näe elämässään mitään hyvää. Eräänä päivänä hän löytää kirjakaupastaan yllätyksen, ja sen jälkeen kaikki muuttuu eikä vähiten hänen elämänsä suunta. Kirjakaupasta kasvaa tapauksen jälkeen kylän kulttuurikeskus, poliisikomisariosta tulee kirjakauppiaan paras ystävä ja lopulta elämään astuu vielä uusi rakkauskin. Myönnetään, tämä kuulostaa kovin kliseiseltä, varsinkin, kun oheen lisätään vielä vakava sairaus. Zevin onnistuu kuitenkin välttämään imelyyden ja viihdyttämään lukijaa tarinalla, jonka lukee lähes kertaistumalta loppuun.
Yksi tärkein syy siihen, ettei kirja sorru kliseisiin, on sen rakenne. Jokainen luku alkaa kirjakauppiaan laatimalla kirjasuosituksella. Teos on angloamerikkalaisen kirjallisuuden ja kulttuurin tuntijalle aarreaitta. Tarinan ohessa vilahtelevat niin Mark Twain kuin Raymond Carver, mutta myös Proust ja lastenohjelma Seesamtie tulevat mainituiksi. Osaa teoksessa mainituista kirjoista ei ole suomennettu, ja onpa mukana myös kuvitteellisia teoksia, jotka kuitenkin liittyvät keskeisesti tarinaan. Ainakaan Google ei auttanut löytämään teosta The Late Bloomer.
Kirjakauppiaan lisäksi tarinan henkilökaartiin kuuluvat kirjailija, kirjallisuuden opettaja, kirjallisuusagentti sekä monia kirjallisuuden lukijoita. Kun tarinan keskeisin tapahtumapaikka on vielä kirjakauppa, sen kirjoittaja luo uskoa siihen, että kirjoilla on tulevaisuutta tässä digitalisoituvassa maailmassa.
Nokkelin dialogein etenevät tapahtumat kattavat reilussa 200 sivussa noin 16 vuotta. Zevinin tyyli ei ole kuvailu ja tilanteisiin pysähtyminen vaan kevyt sanailu sekä nopeat ja yllättävät käänteet. Jos teoksesta joskus tehdään elokuva, käsikirjoittajan täytyy täyttää tapahtumien aukot ja kehitellä hieman sisältöä tärkeimpien kohtausten väleihin. Zevinin pikkunäppäryys voi toki myös ärsyttää, mutta silloin kannattaa muistuttaa itseään kirjan tyylilajista, joka on viihde.
Suosittelen kirjaa kaikille romantikoille, jotka pitävät amerikkalaisesta kirjallisuudesta ja jotka viihtyvät muutenkin kirjallisessa maailmassa.