Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Paremmin ehkä kääntäjänä tunnetun Sari Luhtasen esikoisromaani on hauska, romanttinen ja viihdykäs tarina keskellä sinkkunaisen kolmenkympin kriisiä.
Tuuli työskentelee metereologina ja kuulee työpaikallaan jatkuvasti juttuja muiden naisten hääsuunnitelmista ja -valmisteluista. Kun vielä eräs kollega ilmoittaa kihlautuneensa, Tuulin pää menee vähän sekaisin. Hän päättää myös itse jotakin: ennen 30-vuotissyntymäpäiväänsä hänenkin on oltava naimissa. Ainoa ongelma on se, että minkäänlaisesta sulhasesta ei ole vielä tietoa!
Työkaverit ällistyvät, kun Tuuli eräänä päivänä sanoo itsensä irti työstään ja ilmoittaa keskittyvänsä häävalmisteluihin. Tuleva mies on arvoituksellinen, ulkomailla matkusteleva mies, jota kukaan ei ole nähnyt… Tosiasiassa Tuuli on hätääntyneenä vain keksinyt koko asian, että olisi jotakin kerrottavaa. Tästä tarina oikeastaan vasta alkaa.
Ohitse marssii useampia sulhasaehdokkaita, mutta Sitä Oikeaa ei vain tunnu löytyvän. Löytääkseen prinssin joutuu pakostikin suutelemaan jokusta sammakkoa. Sammakoksi ehdokkaat paljastuvat jonkin ajan jälkeen, niin työkaveri kuin eksäkin. Vaikka Tuuli oli jo varma siitä, että oli löytänyt sen oikean, etsinnän on pakko jatkua. Hän on ehtinyt jo varata hääkirkonkin sekä ostella yhtä ja toista hääjuhliin. Hääpuvun kohtalosta puhumattakaan. Kaikki on jo lähes valmiina, vain sulhanen on haussa. Jopa Tuulin oma perhe on hieman ymmällään, mutta tämä toteuttaa suunnitelmaansa suorastaan raivokkaasti. Ja ettei kaikki menisi mönkään, mies ehkä löytyy lähempää kuin voisi arvata.
Tuulin viemää on kevyttä, viihdyttävää kesäkirjallisuutta vaikka rannalle tai mökille. Luhtanen seuraa melko selkeästi eräiden tunnetumpien kotimaisten romanttisten komedioiden kirjoittajien jälkiä, joten tätä on varmaan tulossa lisääkin. Hyvä, sillä on tämä reilusti mukavampaa, kuin muiden maiden hienostopiireihin sijoittuvat vastaavat tarinat. Kotimaisuudesta ainakin plussat, myös harmiton viihteellisyys ei ole pahasta — jokaiselle lajityypille löytyy varmasti lukijoita ja uskon tämänkin löytävän kohteensa.