Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Vanhoissa julisteissa on sitä jotakin; ajankuvaa, persoonallisuutta, yksilöllistä kädenjälkeä – jotain mikä vetoaa vielä vuosikymmenien jälkeen, vaikka itse mainostetut tuotteet ovat painuneet unholaan jo ajat sitten. Tässä kirjassa komeita julisteita riittää, sillä Tuulenpuuskia on Lahden julistemuseon teos, joka antaa kattavan näkymän kuuden vuosikymmenen suomalaiseen julistetaiteeseen. Samalla tulee tutuksi Suomen pulakausi ja sotavuodet, josta vähitellen noustaan jälleenrakennusvaiheeseen ja osaksi kansainvälistä ja modernia yhteisöä.
Kirjan kahdeksantoista artikkelia ovat museon tutkijajoukon käsialaa ja ovat teksteinä itsenäisiä kokonaisuuksia, vaikka kirja toki eteneekin selkeän kronologisesti. Kirjassa on enimmäkseen mainosjulisteita, kuten odottaa saattaa, mutta kirjan alkupuolella on kolme mielenkiintoista artikkelia, jotka käsittelevät myös syvemmin suomalaisen yhteiskunnan kehitystä ja oloja. Hannu Takala käsittelee kahdessa artikkelissaan suomalaisen väestönsuojelun kehitystä sekä sosiaalityötä poikkeusaikana. Juliste 1920-luvulta, jossa kehotetaan ottamaan hoitoon koditon lapsi kertoo karua kieltä 1900-luvun alun haasteista.
Riitta Niskasen artikkeli naisten asemasta Suomen itsenäistymisestä 1960-luvulle oli sekin mielenkiintoista luettavaa. Nainen on ollut sosiaalisen toiminnan, työelämän ja kansalaisjärjestöjen ahertaja, jonka varassa yhteiskunta on pyörinyt Suomessa enemmän kuin länsimaissa keskimäärin, Niskanen kirjoittaa. Julisteissa kuitenkin korostuu kodinhengettären rooli ja Niskanen kirjoittaakin miten Amerikkalainen kotirouvamalli tuli meillekin sodan jälkeen toviksi muotiin.
Itselleni kirjan herkullisinta antia oli kuitenkin Päivi Taipaleen kaksi artikkelia suomalaisen herkuttelun historiasta, eli Kahvileipää kansalle ja Ei päivääkään ilman hyvää jäätelöä. Taipale kertoo erityisesti kuinka tippaleivät, runebergintortut ja laskiaispullat päätyivät suomalaiseen kahvipöytään ja mikä onkaan Suomen vanhimman jäätelötehtaan tarina. Enpäs muuten tiennytkään, että Suomessa tippaleivät olivat aikoinaan nimenomaan hautajaisissa syötyä herkkua!
Siitä että kirja koostuu useamman kirjoittajan artikkeleista seuraa kuitenkin tietynlainen epätasaisuus, ei niinkään laadullisesti vaan sen suhteen mihin asioihin kiinnitetään huomiota. Joissakin teksteissä julisteet ovat mukana vain kuvittamassa artikkelin aihetta, ilman että itse julisteista puhutaan sanallakaan. Aina se ei tietysti ole niin tarpeenkaan, kyllähän moni juliste puhuu puolestaan.
Silti, aina välillä nousee esiin kysymyksiä julisteiden viestinnästä ja mitä niillä haluttiin saavuttaa. Esimerkiksi Helena Peipon artikkelissa Radio osaksi arkipäivää kiinnitin huomiota hienoihin Asa-radio ja Fenno-radio -julisteisiin. Minkälaiset olivat Suomen markkinat noina radion varhaisina vuosikymmeninä? Oliko suomalaisia radiomerkkejä paljon? Kamppailivatko ne elintilasta ulkomaalaisia merkkejä vastaan, ja pyrkikö mainosten kansallistunteeseen vetoava grafiikka erottautumaan juuri ulkomaisista kilpailijoista? Muutamaa artikkelia lukuunottamatta, tällainen julisteiden viestinnällinen puoli ei tule teksteissä kovinkaan voimakkaasti esiin.
Niinpä Suvi Kuisman kirjoittama Mallasjuoma-artikkeli olikin yllättävän kiinnostava, vaikka en ollut ikinä kuullutkaan tästä lahtelaisesta panimosta (joka yhdistyi Hartwall-yhtymään 1988), sillä artikkeli paneutuu nimenomaan yrityksen viestintään. Koska julistemuseo sijaitsee Lahdessa, on kaupungilla itseoikeutetusti kirjassa korostuneempi rooli, myös Salpausselän kisat ja Lahti kisakaupunkina on kirjassa omana lukunaan.
Kaiken kaikkiaan Tuulenpuuskia on oikein onnistunut kokonaisuus. Komeasti taitettu kirja antaa julisteille tilaa loistaa ja julisteita on myös paljon. Mistään pelkästä silmänkarkista ei kuitenkaan ole kyse, sillä julisteiden kautta tulee tutuksi menneiden vuosikymmenien uutuudet, tapahtumat, ilmiöt ja ajankohtaiset tuotteet. Kirjaa voikin suositelle myös ihmisille joita kiinnostaa ihan vain Suomen historia.
