Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Eletään kesää 1974 Jyväskylän Pupuhuhdassa, vähävaraisten lähiössä. Abba-yhtye on juuri voittanut Euroviisut ja 13-vuotias Helmi haluaisi lähinnä leikkiä Abbaa naapurin tytön kanssa, mutta pian leikki saakin enimmäkseen väistyä, kun äiti katoaa salaperäisesti.
Mitä ilmeisemmin hän on sairas ja sairaalassa, mutta miten sairas ja missä sairaalassa, sitä Helmi ei tiedä. Tulee hänen vuoronsa huolehtia pikkusisko Sofiasta, viedä tätä päiväkotiin, laittaa ruokaa ja yrittää pestä pyykkiäkin.
Sitten kuvioihin astuu outo Nainen, mustapukuinen olento, joka tuntuu tipahtavan taivaasta, muttei ole todellakaan mikään Maija Poppanen. Hän väittää olevansa kunnan kodinhoitaja, mutta käytännössä hänen työhönsä näyttää kuuluvan vain mustien kukkien istuttaminen parvekkeelle.
Näiden keskeisten henkilöiden lisäksi kirjailija marssittaa lukijan eteen joukon kerrostalon mielenkiintoisia asujia: on herttainen alakerran Martta-mummo, epämääräinen Mauno jota Helmi uskoo isäkseen, päiväkodin Aili ja huonoa suomea puhuva Chilen sotilasjunttaa paennut Alfonso.
Valitsin tämän kirjan luettavakseni muun muassa siksi, että päähenkilö Helmi on aika lailla ikäiseni ja halusin tutustua siihen, miten Satu Grönroos kuvaa 1970-lukua, josta itselläni on niin paljon kokemuksia ja muistoja.
Edellä mainitun Abban lisäksi konkreettista ajankuvausta kirjassa ei juurikaan ollut; jossain vaiheessa puhuttiin kyllä Keihäsmatkoista ja juotiin sitruunanmakuista Rymd-mehua, mutta enimmäkseen tapahtumat olisivat voineet sijoittua mihin aikaan hyvänsä.
Ehkäpä Tuulen suku edustaa niin sanottua maagista realismia, joka ei varsinaisesti ole lempigenreni ja siksi kirja jätti minut jonkin verran kylmäksi. Toisaalta etenkin Helmin kuvaus oli herkkää ja oivaltavaa ja teoksen koko ilmapiiri omalla tavallaan psykologisesti mielenkiintoinen, joten uskon, että se löytää paljon kiinnostuneita lukijoita.
