Stephen Kingin elämäntyöksi kutsuttu Musta torni -sarja on 2000-luvulla paisunut neljästä osasta seitsemään. Sarjan kahdeksas kirja ei ole suoraa jatkumoa vaan sijoittuu sarjan neljännen (Velho) ja viidennen osan (Callan sudet) väliin.
Kokonaisuutena kirja on hieman erikoinen. Se ei nimittäin oikeastaan tuo paljon mitään uutta Musta torni -sarjaan, mutta silti lainaa sen hahmot kirjan puitetarinaan. Se luo vaikean yhtälön: lukijoiden olisi hyvä tietää sarjasta, mutta kirja ei kehitä itse sarjaa. Tämän takia melkein toivoisin, että King ei olisi turhaan tunkenut tarinoita sarjan sisään, vaan kertonut ne toisilla hahmoilla ja irtonaisena sarjasta.
Tuulen avain koostuu kolmesta toistensa sisällä olevasta tarinasta. Puitetarinassa Mustan tornin hahmot, Roland, Susannah, Jake ja Eddie etsivät suojaa myrskyltä ja Roland kertoo muille tarinan. Tämä tarina kertoo Rolandin nuoruudesta kun hän ystävänsä kanssa kohtaa murhanhimoisen muodonmuuttajan. Tämä tarina on kirjan paras osa, tarjolla on toimintaa, toimivat hahmot ja jännitystä.
Kirjan kolmas tarina on edellisen tarinan sisällä kuin Inception-elokuvassa konsanaan. Siinä teini-ikäinen Roland rauhoittelee poikaa. Tarinat toistensa sisällä ovat nokkela tehokeino ja ne on toteutettu kohtuullisen hyvin.