Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Maria ja Tobias Allende ovat jo lähes kyllästyneet etsimään kohtuuhintaista ja mukavaa asuntoa pikkuperheelleen. Lopulta se löytyy, mukava, remonttia toki vaativa, mutta kohtuuhintainen asunto lähiöstä, jossa kaikki tuntevat toisensa. Muuttokin sujuu, mutta Mariasta jokin tuntuu olevan vialla… asunnossa on jotain omituista. Pikku-Almakin itkeskelee öisin ja naapurit tuntuvat vähän välttelevän heitä.
Eikä hän aivan väärässä olekaan, kun alkaa selvittämään asiaa. Eräs nainen on kuollut asunnossa, Louise. Hänen poliisimiehensä Jocke pahoinpiteli häntä vuosia, mutta kukaan ei auttanut tai tehnyt ilmoitusta – tai sitten ne ”unohtuivat” pinon alle. Toki mies teki sen ammattimaisen taitavasti ja yleensä huomaamattomasti. Maria on irtisanottu erään varsin provokatiivisen jutun jälkeen ja hän on nyt kotiäitinä. Tutkiva journalismi vie hänessä voiton ja hän alkaa selvitellä tapauksen taustoja ja lopun alkua. Hämmästyksekseen hän löytää jotain pelottavaa.
Mies on vankilassa tuomittuna murhasta, mutta nyt tilanteet ja paljastuneet totuudet saavat uuden luonteen. Syyttäjä Madeleine Edwards joutuu kohtamaan sekä yleisön että alaistensa painostusta, koska uusi oikeudenkäynti tai miehen vapauttaminen ovat ilmeisesti edessä. Lisäksi hänellä on omastakin takaa aivan riittävästi ongelmia teini-ikäisen tyttärensä kanssa. Eniten ongelmia tuo kuitenkin erään nuoren maahanmuuttajan itsemurha, joka on kääntymässä kunniamurhan suuntaan ja pakotetuksi itsemurhaksi. Tutkinta on vaikeaa perheen vaikenemisen vuoksi.
Turman lintu on trillerisarjan toinen osa (ensimmäinen osa oli Tahra), joka käsittelee naisten hyväksikäyttöä, pahoinpitelyä ja sen hiljaista hyväksymistä tietyissä piireissä. Siitä, miten yhteiskunnallinen keskustelu asiasta on käyty ja miten sitä käydään vieläkin. Tuntuu kuin väkivalta olisi joissakin tapauksissa hyväksyttyä – sekä henkinen että ruumiillinen. Katarina Wennstam on selkeästi velkaa muille ruotsalaisille asiaa käsitelleille kirjoittajille, mutta tekijällä on oma vahva äänensä ja mielenkiintoinen tapa kertoa. Lisäksi hän kirjoittaa elävästi Marian tilanteesta, hänen chileläisestä syntyperästään ja uteliaisuudestaan sekä enteistä ja unista, jotka nekin aiheuttavat joskus ongelmia.
Turman lintu on mielenkiintoinen, tutkivan journalismin parasta antia kuvaava trilleri, josta on oikeastaan vain hyvää sanottavaa. Ehkä pieni tiivistys olisi ollut paikallaan, mutta toisaalta myös Marian sisäiset tunnot vaativat selkeästi julkituontia. Jännittävä, herättävä, mutta myös omalla tavallaan herkkä kirja. Suosittelen kaikille trillerien, jännityksen, poliisiromaanien sekä tavallisten perheromaanienkin ystäville – tämä sopii varmaan melko monellekin lukijalle, mikäli ei vierasta väkivaltaista puolta, joka tulee välttämättä esiin. Loppu oli kyllä pieni yllätys itsellenikin!