Turjailija – lämminhenkinen henkilökuvaus Heikki Turusesta. Antti Heikkinen on taas näyttänyt, miten kirjoitetaan mukavasti luettava kirja.
Kirja alkaa lupsakkaasti Antti Heikkisen alustuksella siitä, miksi hän halusi kirjoittaa kirjan kirjailija Heikki Turusesta. Sitten se alkaa. Antin ja Heikin kesä. Heikki Turusen elämän koko kaari, ihan kaikkinensa.
Heikki Turunen kirjoitteli runoja, kun muut pojat alkoivat laukata naisissa. Piirteli kuvia ja haaveili kirjailijana olosta. Pohjois-Karjalan maaseudulla paiski maatalon töitä, kunnes pääsi toimittajaksi ja siitä se kirjoittaminen pääsi vauhtiin.
Vauhtia tuli elämäänkin, alkoholin huuruisia aikoja, mutta kaikesta huolimatta syntyi kirjoja. Simpauttaja nosti Turusen kaiken kansan suosioon. Heikkinen käy kirja kirjalta läpi Turusen elämää, sillä jokaisessa kirjassaan Heikki Turunen peilaa omaa elämäänsä, kokemuksiaan ja sitä elettyä elämää, kyläläisiä. Hauskalta kerronnalta ei voi välttyä, niin on kaikkea päässyt tapahtumaan. Parasta on hänen murteensa, joka antaa oman pikantin säväyksensä.
Laura Malmivaaran kuvat ovat upeita ja tuovat kirjailija Turusen jotenkin niin lähelle lukijaa. Aina välillä tulee kuva vastaan, joka tuntuu sanovan ”hojo-hojo”.
Turjailijassa on lämminhenkinen fiilis, ihan kaiken matkaa, kahden kirjailijamiehen kohtaaminen, joista toinen on nuori ja toinen jo elämää kokeneempi. Heidän keskinäinen kumppanuutensa on niin aistittavissa, että kun lopulta lukee Heikki Turusen jälkisanat, nousee pala kurkkuun ja on vaan nieleskeltävä.
Niin ja mitä vielä; niin on alettava lukemaan Heikki Turusen kirjoja, eikä vain Heikin, sillä myös Antin kirjat, jotka minä tosin olen jo lukenut. Semmoisen kipinän tämä opus saa aikaan.
Kiitos tästä kirjasta Antti ja Heikki!