Turistiristeily Tyynellämerellä muuttuu painajaiseksi, kun Alex Hergensheimer suorittaa kanssamatkustajiensa kannustuksesta onnistuneen polynesialaisen tulikävelyn. Alex pääsee tulisten hiilien yli helposti, mutta pyörtyy lopuksi. Kun Alex virkoaa, hän pääsee takaisin laivalleen.
Laiva vain on aivan eri laiva kuin aikaisemmin. Hyttikin kuuluu jollekin A. Grahamille, mutta toisaalta – kaikki ottavat Alexin ongelmitta vastaan Alec Grahamina, myös hyttipalvelija Margrethe, jolla on suhde oikean Alec Grahamin kanssa. Maailma on muutenkin muuttunut, Alex on heitetty vallan rinnakkaiseen todellisuuteen, jonka kehitys eroaa selkeästi hänen omastaan. Eikä tämä jää ainoaksi maailmanvaihdokseksi.
Alex saa seuralaisekseen Margrethen ja pari joutuu yhdessä koluamaan rinnakkaistodellisuuksia riesaksi asti, varsinkin kun todellisuudenvaihdoksilla on paha tapa osua kiusallisiin tilanteisiin ja viedä pariskunnalta rahat ja tavarat. Pariskunta matkaa kuitenkin sitkeästi kohti Alexin kotiseutuja Kansasissa.
Tuomiopäivän komedia on uskonnollinen, mutta jumalaton kirja. Se on satiiria, joka pilkkaa armotta kristinuskoa, varsinkin amerikkalaista evankelista fundamentalismia. Alex on sattumoisin melko ahdasmielinen fundamentalisti, jonka uskonnolliset tuntemukset joutuvat koetukselle, kun häntä koetellaan kuten Jobia aikoinaan.
Robert Heinlein tarjoilee Tuomiopäivän komediassa hyvät naurut fundamentalistien kustannuksella, kevyen humoristista viihdettä, jossa on takana vähän ajatustakin. Sankari, joka on paikoin täysin sietämätön pässi, pääsee vierailemaan niin taivaassa kuin helvetissäkin (ja saatte arvata, kummassa on hauskempaa).
Tuomiopäivän komedia jakaa varmasti mielipiteitä, mutta minusta se oli hauskan kevytmielinen. Ei mestariteos, mutta uskontoon kriittisesti suhtautuvalle mainiota viihdettä.