Mariette Lindstein: Tuomiopäivä : lahko 2

Sofia Bauman, nuori kirjastonhoitaja, vietti kaksi vuotta Dimön saarella Via Terra -lahkon parissa ja sen karismaattisen johtajan Franz Oswaldin pauloissa. Pako saarelta kuitenkin onnistui, ja Franz joutui oikeuden eteen. Hän on nyt vankilassa, mutta taitava asianajaja Anna Maria Callini, joka tietenkin kuolaa komean Franzin perään, saa hänet vapaaksi melko pian. Mikään ei ole muuttunut, Franz ei kadu tekemisiään, vaan päinvastoin ryhtyy yhä pidemmälle meneviin toimiin omien päämääriensä saavuttamiseksi. Ja vapaaksi päässyt Sofia liittyy kiinteästi näihin päämääriin.

Sofia yrittää aloitella uutta elämää, mutta hän on jatkuvasti painajaisten ja pelkojen vallassa. Poikaystävä Benjaminkaan ei tunnu ymmärtävän ihan kaikkea. Sofia pakenee Dimön ja Franzin vaikutusta mielessään ja konkreettisessa elämässään, hän matkustaa jopa Atlantin tuolle puolen, mutta turhaan. Menneisyys on liian vahva, sen lonkerot ulottuvat joka paikkaan. Sillä aikaa Franz Oswald jatkaa kulttiaan, eikä häneltä edelleenkään puutu kuuliaisia opetuslapsia, vaikka hän kutsuukin vihoissaan heitä zombintylsimyksiksi ja piirakkanaamoiksi.

Tuomiopäivä jatkaa tarinaa siitä mihin trilogian edellinen osa, Ehdoton valta (2018) jäi, ja vaikka kirjan takakannessa Tuomiopäivää nimitetäänkin itsenäiseksi kokonaisuudeksi, minusta tuntuisi aika lailla hankalalta ymmärtää kaikkia tapahtumia ja henkilöhahmoja lukematta ensimmäistä osaa. Mutta tällaisena jatko-osana Tuomiopäivä toimii kohtalaisen hyvin. Se on kieltämättä jännittävä, ja vaikka jotkut juonenkäänteet ja henkilöhahmot tuntuvat hieman epäuskottavilta, niin täytynee muistaa, että kirja perustuu Lindsteinin omiin kokemuksiin paosta skientologikultista ja että totuus on kai tässäkin tapauksessa tarua ihmeellisempää. Sofian pelot ja ahdistukset on kuvattu hyvin ja ovat ehkä kirjan parasta antia. Erilaiset uskonnolliset liikkeet ovat olleet viime vuosina melko usein dekkarien taustana, mutta tässä sarjassa Lindsteinin kirjat pärjäävät ihan hyvin.