Kuule. Minäkin sanoin aina, että minusta puhuttaessa prosentit menevät 50 ja 50. Toinen puoli pitää minusta, ja toinen puoli ei pidä laisinkaan. Ehkä tämän kirjan kanssa käy samoin. Puolet pitävät, ja puolet eivät. Nyt ei auta muuta kuin katsoa, mihin nuo prosentit tällä kertaa kääntyvät.
Timo Favorin on ikoninen hahmo suomalaisessa jääkiekossa – tuomari isolla T:llä. Hän tuomitsi tuhat peliä ja laittoi sitten hokkarit naulaan ja kuten tuomarit lajista riippumatta, hän teki sen tekemättä itsestään minkäänlaista numeroa. Korkeintaan vähän tuimemmalla ilmeellä, jos peli sitä vaati mutta muuten vain peliä, pelaajia ja yleisöä palvellen.
Tuomari : Timo Favorinin tarina on kokonaisuus, jossa Linda Huhtinen vie lukijan matkalle Timon viimeiseen kauteen ja kaikkiin niihin Suomen kaupunkeihin, joissa kiekkoa pelataan korkeimmalla sarjatasolla. Matka alkaa Lahdesta, josta Timonkin matka on alkanut ja päättyy Tampereelle viimeiseen otteluun ja sen jälkeisiin tunnelmiin. Matkalla puhutaan paljon eri paikkakuntien eroavaisuuksista ja siitä, millaista on tuomita jääkiekkoa kullakin paikkakunnalla. Mieleen palaavia hetkiä uran varrelta käydään myös runsaasti läpi sekä pelin sisällä tapahtuneiden tilanteiden kuin henkilöidenkin osalta.
Timo Favorin on paljon äänessä itse ja nämä osat ovat jäyhän hauskoja, asiallisia ja hyvin analyyttisia ja niistä syntyy vaikutelma, että tällainen Timo ihmisenä myös on. Favorinin ajatusten väliin mahtuu paljon Huhtisen tarinan kuljetusta, joka on tyyliltään aivan toista; Huhtinen maalailee ja tunnelmoi ja on pehmeän runollinen. Favorinin saa tunnelmoimaan oikeastaan vain hänen päivätyönsä eli työ nuorten parissa ja se, kuinka hän nuoria on parhaansa mukaan auttanut. Nämä osiot ovat kirjan kiinnostavinta antia ja raottavat myös persoonaa kaukalon ulkopuolella.
Onko tämä sitten sellainen 50 ja 50 kirja? Ainakin ne, jotka ovat edes jollain tapaa jääkiekkoon tutustuneet, kykenevät helposti nauttimaan lukemastaan ja he vähintään kuuluvat siihen hyväksyvään puolikkaaseen. Minulle sisältö oli kiinnostavaa koko kirjan ajan mutta kirjoitustyylin suhteen mielipiteeni on sitten enemmän 50 ja 50.