Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tunturipöllö on lienee Harry Potterin Hedwigin ansiosta maailman tunnetuin pöllölaji. Luonnossa lajilla ei mene niin hyvin kuin tarinassa, sillä maailman kanta on hyvin pieni ja keskittynyt vain muutamalle alueelle. Monista luontokirjoista tuttujen tekijöiden teos kertoo Hedwigin pohjoisista lajitovereista tiedolla ja tunteella.
Alkuosan tekstit pohjautuvat Jorma Luhdan omiin retkiin ja vankkaan maastokokemukseen tunturipöllön mailla. Hänen teoksensa Vaeltajat liikkui samoissa maisemissa ja kertoi miten sopulivaellukset ja niiden hiipuminen vaikuttavat koko Lapin luontoon. Tällä kertaa hän keskittyy paljon suhteeseensa isoon valkoiseen pöllöön.
Kirjan kuvat, Markus Varesvuon ja Luhdan ottamat, ovat ainutlaatuisia – tunturipöllön värien myötä osin jopa epätodellisen kauniita. Etenkin sivun 177 valkoinen valkoisessa maisemassa -kuva säväyttää.
Pertti Koskimies antaa lukijalle tuttuun tapaan vankan tietopaketin, jonka pääpaino on tunturipöllön esiintymisessä Suomessa. Vuosina 1907–1908 yksin Käsivarren alueella pesi kolminumeroinen määrä tunturipöllöjä, mutta nykyään jo yhdenkin pesinnän varmistuminen Suomessa on juhlatapaus.
Kuten vuonna 2020 julkaistu Katoava talvi ounasteli, Tunturi-Lapin luonto ainutlaatuisine lajeineen saattaa jo lähitulevaisuudessa kadota tai ainakin muuttua paljon. Pohjoismaissa tunturipöllön kohtalo on jo tällä hetkellä vaakalaudalla. Upeassa kirjassa onkin jopa muistokirjoituksen sävyä.
”Kaunis muisto ylimaallisen myyttisestä linnusta”, päättää Koskimies tekstinsä.
