Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Ruskaretki Pohjois-Ruotsissa päättyy ikävästi, kun joen törmän pettäessä sen alta paljastuu kuolleen ihmisen käsivarsi. Paikalta löytyy oikea joukkohauta, johon on haudattu neljä aikuista ja kaksi lasta. Aikuisista kaksi pystytään tunnistamaan kadonneeksi hollantilaiseksi pariskunnaksi. Loput ruumiit ovat selvästi perhe, mutta ketään sopivaa ei ole julistettu kadonneeksi. Mistä on kyse?
Tapausta setvii Riksmordin henkirikosyksikkö, eli edellisistä Bergman-kirjoista tuttu tiimi matkustaa Jämtlandiin tutkimaan varsin monipuoliseksi osoittautuvaa tapausta.
Sivussa seurataan tv-toimittajaa ja maahanmuuttajaperhettä. Perheenpää Hamid on kadonnut vuosia sitten, eikä perheen äiti Shibeka ole osannut antaa katoamisen olla. Vaikka afgaaninaiselle ei yhteisössä juuri tilaa löydy eikä lupaa tehdä asioita omin päin, Shibeka on kuitenkin yrittänyt selvittää miehensä katoamista. Viimeisenä toivonaan hänellä on tv-toimittaja Lennart Stridh, joka kiinnostuu tapauksesta: miksi tavanomaiselta vaikuttava kahden miehen turvapaikka-asioihin liittyvä katoaminen on Ruotsin turvallisuuspoliisin salaiseksi julistama asia?
Paljon tilaa saavat myös Riksmordin ryhmän henkilökohtaiset kuviot. Bergmanilla on edelleen menossa lähentymisvaihe tyttärensä kanssa – tyttären, joka ei edelleenkään tiedä, että Sebastian on hänen isänsä. Vanjalla on jännittävät ajat, silä hän on hakenut FBI:n jatkokoulutukseen Yhdysvaltoihin.
Tarina vetää hyvin ja kirjasarja on muutenkin kehittynyt hienosti, nyt kun päähenkilöt ovat käyneet tutummiksi. Loppu on… no, sanotaan vaikka niin, että se jättää seuraavalle osalle todella mielenkiintoisen asetelman. Ei tämän sarjan lukemista voi tuollaisen lopetuksen jälkeen kesken jättää. Toivotaan, että seuraava osa ilmestyy pian.
Tarina on periaatteessa itsenäinen, mutta jo murharyhmän kehittyvän sisäisen dynamiikan kannalta on viisasta, että aiemmat osat Mies joka ei ollut murhaaja ja Oppipoika ovat entuudestaan tuttuja.
