Tuomas Juntunen: Tuntematon lapsi

Yhdyn Tuomas Juntusen toiveeseen siitä, ettei tätä kirjaa olisi ikinä tarvinnut kirjoittaa. Niin kuitenkin kävi, koska elämää ei voi ennakoida eikä sen tarjoamia taakkoja tietää. Tuomas Juntusen esikoisteos Tuntematon lapsi on avoin ja henkilökohtainen tilitys isäksi tulemisesta ja lapsen menettämisestä. Se kertoo myös keski-ikäistyvän miehen kriisistä ja on ehkä eräänlainen omakuva.

Alussa on 40 ikävuotta lähestyvä kirjallisuuden tutkija, joka tarkkailee ja analysoi itseään kuin tutkimiaan romaaneja ja elää hieman narsistisessa ja omanarvontuntoisessa kuplassa. Mies on akateeminen nörtti, joka sulkeutuu omaan erinomaisuuteensa ja tietää omat avunsa. On myös tutkijavaimo Anna, jonka biologinen kello tikittää. Mies vastustelee, kunnes Amerikan reissun jälkeen lähtee projektiin mukaan. Martta saa alkunsa halloween-yönä.

Juntusen kirjoitustyyli on koukuttavaa ja avoimuudessaan koskettavaa. Naisten äitiydestä on kirjoitettu maailman sivu mutta isyyden kuvaukset ovat vähemmistönä. Kirja ei kaunistele tai koristele mitään: prologi avautuu tilanteeseen, jossa mies printtaa kuolleen lapsensa kuvia hautajaisia varten. Sen jälkeen hypitään synnytyssalin ja Amerikan matkan väliä. Toinen osa keskittyy Martan elämiin 33 tuntiin, kolmas surun käsittelyyn ja neljäs elämään kesän jälkeen. Tarinan omakohtaisuutta ei piilotella: päähenkilön etunimi ei tule esiin mutta sukunimi on sama kuin kirjoittajansa.

Kirja on tragedia, mutta hieman ironisoiden kuvattu päähenkilö ja hänen tapansa tarkastella maailmaa etäännyttävät ja estävät lukijaa putoamasta kuiluun. Aihe on raskas mutta sen käsittelytapa mielenkiintoinen. Erityisen hienoa ovat huomiot perheestä ja kriisin vaikutuksista: miten pojasta kasvaa omaa isäänsä vahvempi mies, vaikka kaiken kokemansa jälkeen päähenkilö pysyy omana rehellisenä ja ironisena itsenään. Vaikka tarina on omakohtainen, kirjaa ei ole syytä lukea vain yhden isän tilityskertomuksena vaan itsenäisenä kaunokirjallisena taideteoksena.