Antti Nylén on vuonna 1973 syntynyt esseisti ja kääntäjä, joka on erikoistunut 1800-luvun ranskalaiseen kirjallisuuteen. Tunnustuskirjassa hän pohtii suhdettaan uskoon, uskontoon ja roomalaiskatoliseen kirkkoon. Tuloksena on varsin monimuotoinen ja mielenkiintoinen, joskin melko raskaslukuinen kokonaisuus.
Tunnustuskirja kertoo Nylénin tiestä vegaaniksi ja kristityksi. ”Sinne [kristinuskoon] pääsemiseen minulta kuitenkin meni pitkä aika, ja aina kun luulen olevani perillä, joudun ravistelemaan itseni hereille. Aivan kuten vegaanin mielenosoitus, on kristityn kääntymyskin jokapäiväistä.” Nylén on katsantokannoissaan, koskevat ne sitten lihansyöntiä tai uskoa, jyrkkä mutta perusteleva. Katolisen kirkon hän kertoo valinneensa, koska hänen silmissään on olemassa vain yksi kirkko, ja 2000-luvun alussa Rooman kirkko oli paras visio siitä: ”kirkoista tavallisin ja tylsin, yleismaailmallinen kirkko, joka on yksi, pyhä, apostolinen ja katolinen.”
Kirjan keskeisen osan muodostaa nähdäkseni se keskustelu, jota Nylén käy katolisen kirkon arvostelijoiden kanssa. Hän käsittelee paavin erehtymättömyyttä, ehkäisy- ja aborttikieltoa sekä suhtautumista homoseksuaalisuuteen tuimin mutta kärsivällisin ottein, ja antaa maallikkolukijalle kieltämättä paljon uutta tietoa ja ajateltavaa. Hän kirjoittaa: ”Kirkko ei ole valmis. Se on ikivanha ja raihnas, mutta elossa.”
Tunnustuskirja ei ole mikään ohimennen lukaistava kääntymyskertomus, se on paljon enemmän ja vaatii lukijaltaan paljon enemmän. Luku-urakka kannattaa kuitenkin, siinä määrin syvällinen ja rehellinen kirjoittaja Nylén on.