Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tunnetko nimesi -kirjan kirjoittaja Marianne Kiskola ja kuvittaja Katja Kouvalainen tekivät yhteistyötä jo vuonna 2021 ilmestyneessä teoksessaan 24 pyhimystä pahan päivän varalle. En ole itse sitä lukenut, mutta ymmärtääkseni se kuvasi vähän humoristisellakin tavalla sitä, kenen pyhimyksen puoleen on hyvä kääntyä, jos hukassa ovat esimerkiksi avaimet, silmälasit tai tuleva puoliso. Näitä eri asioiden pyhimyksiä onkin roomalaiskatolisessa kirkossa runsaasti, ja heistä on kirjoittanut lisäksi myös vaikkapa Jaakko Heinimäki.
Nyt on keskitytty sitten etunimiin. Kyseessä oleva tiede on onomastiikka, nimistöntutkimus, joka tutkii laajemminkin ottaen erisnimiä. Kyllähän etunimillä on paljon merkitystä, sen tietävät viimeistään ainakin ne, jotka pohtivat nimeä jälkeläiselleen. Ikävät assosiaatiot ikäviin ihmisiin pilaavat yleensä sinänsä kauniin nimen. Entä sitten aiemmin, kun suurin osa lapsista kastettiin, ja viimeisenä sensorina oli kastepappi: Marianne Kiskola kertoo kirjan alussa, miten hänen äitinsä oli halunnut nimetä hänet Marianne Elisabethiksi, mutta pappi oli korkeimman omavaltaisesti todennut, ettei savolaistytölle voi antaa kuninkaallista nimeä, ja ristinyt hänet Marianne Elisa Mirjamiksi.
Kiskolan kirja ei ole varsinainen kaikkien mahdollisten etunimien etymologiateos, sillä niitä onkin ilmestynyt jo kunnianarvoisasta Kustaa Vilkunasta alkaen. Sen sijaan kirjoittaja esittää, miten monet vieläkin käytössä olevat nimet ovat polveutuneet jo antiikin Kreikasta ja Roomasta ja viimeistään Vanhasta Testamentista ja kristillisistä pyhimyksistä. Kristinuskon levitessä tästä pyhimysten mukaan nimeämisestä tuli lähes ainoa oikea nimenannon perusta; sitten kun nimipäiviä alettiin viettää, tapahtui se pyhimyksen kuolinpäivänä, jolloin hänen katsottiin astuvan maallisesta majastaan uuteen elämään. Tämä sama perinne on myös muuten edelleen vallalla ortodoksisessa kalenterissa.
Joka tapauksessa suomen kieleen tuli nimiä myös esikristilliseltä ajalta, mutta nuo ovat enimmäkseen jääneet pois käytöistä. Miten olisi Ihalempi? Kaukomieli? Kultamies? Hirvi? Tapatora? Sen sijaan Kalevalasta olevat nimet ovat edelleen tuttuja. Jokainen meistä varmaan ainakin tietää jonkun Ilmarin, Ainon tai Väinön. Kalevala innoitti myös erinäisiin luontonimiin, joista osaa käytetään nykyään sukupuolineutraaleina niminä: Havu, Kuura, Myrsky, Ruska, Usva ja Viima.
Lisäksi nimissä kulkevat väistämättä muodin syklit, jotka kiertävät esille uudestaan, kunhan tarpeeksi aikaa on kulunut. Nyt 2020-luvulla ovat nousseet suosituiksi monet 1900-luvun alun nimet, kuten Helmi, Aino, Sofia, Eino ja Väinö. Sen sijaan suurten ikäluokkien usein reippailta ja tarmokkailta kuulostavat r-pitoiset nimet Raija, Raili, Ritva, Reijo, Pertti ja Markku loistavat poissaolollaan, eivätkä 1960- ja 1970-lukujen muotinimet Maarit, Sari, Päivi, Jari ja Juha myöskään ole kovin tällä hetkellä kovin tavallisia. Lisäksi muotinimiä tulee väistämättä ulkomailta etenkin kaikenlaisen viihdekulttuurin mukana. Kaikkihan ovat kuulleet siitä, miten 1990-luvun alkupuolella saatiin Suomeenkin muutama pieni Ridge ja Brooke, mutta onneksi ei sentään kovin monia.
Tunnetko nimesi on napakka, tiivis ja nautittava teos. Siinä käsitellään kirjan kokoon nähden huomattavan monta asiaa aiheen parista. Suosittelen luettavaksi kaikille, joita nimet ja nimeäminen kiinnostavat; itse kuulun heihin, ja luin kirjan vauhdilla ja hyvin tyytyväisenä saamaani tietoon.
