Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Ruoka innoittaa ja ahdistaa, lohduttaa ja puhuttaa. Pieni lapsikin sen osaa – miksi siis syömisestä on tullut niin vaikeasti hallittava taito? Dieettejä ja elämäntaparemontteja on tarjolla pilvin pimein, mutta ketään ei voi ulkoa päin ohjelmoida elämään niiden mukaan. Pysyvä muutos voi lähteä vain itsestä ja omista oivalluksista.
Ravitsemustieteilijä, valmentaja ja kouluttaja Jonna Heinosen kirja pureutuu syömisen psykologiaan. Hän ei anna dieettiohjeita, eikä kirjasta löydy ensimmäistäkään kiellettyjen aineiden listaa, sen enempää kuin ohjeistusta tehostettuun rasvanpolttoonkaan. Sen sijaan hän auttaa lukijaa huomaamaan, miten monitahoinen asia syöminen lopulta onkaan. Aivot, niin ylivertainen tietokone kuin ne ovatkin, reagoivat yhä kivikautisesti ruokaan: Syö aina, kun saalista on tarjolla. Toisaalta nykyihminen tietää tasan tarkkaan, kuinka pitäisi syödä ja mikä on terveellistä ja mikä taas ei. Ja kun emme pysty noudattamaan ruokasuosituksia ja käsi eksyy sipsipussiin, tunnemme syyllisyyttä ja peli tuntuu menetetyltä jälleen kerran.
Syöminen on siis paljon muutakin kuin fysiologinen toimenpide nälän tyydyttämiseksi ja hengissä pysymiseksi. Se on mielihyvän lähde, joka on vahvasti läsnä sosiaalisissa tilanteissa. Kruunaamme yhteiset hetket hemmottelulla ja haluamme myös osoittaa rakkautta ja välittämistä tarjoamalla hyvää ruokaa. Toisaalta vaikeat asiat, stressi ja yksinäisyys saavat myös hakeutumaan herkkujen äärelle. Aivojen palkitsemiskeskus iloitsee rasvasta ja sokerista; aikana, jolloin ruokaa ei ollut jatkuvasti saatavilla, runsasenerginen ateria oli eloonjäämisen kannalta hyvä asia. Myös hormoneilla on tärkeä osuutensa nälän säätelyssä. Ja kun mainosmaailman nikkarit vielä osaavat taitavasti vedota ihmisen tarpeisiin ja ympäröivällä kulttuurilla on suuri merkitys, syöminen onkin jo todella mutkikas juttu.
Jonna Heinonen opastaa huomaamaan syitä omien ruokailutapojen takana ja kannustaa joustavampaan ja rentoon syömiseen. Syyllistämisen ja tiukan itsekurin sijaan tarvitsemme intuitiivista suhdetta ruokaan, oman kehomme viestien kuuntelemista ja nälän lajien tunnistamista. Kirja puhuu paljon myös tunnesyömisestä; monesti sydämen nälkää voi hoitaa muinkin keinoin kuin ruoan avulla. Tässäkään kohtaa Heinonen ei silti latista ja lyttää lukijaansa. Hän riisuu termiltä turhan negatiivisuuden ja toteaa, että kaikki me tunnesyömme joskus, eikä se sinänsä ole haitallista. Edelleen oleellista on tunnistaa rajat ja omien kielteisten tunteidensa hallintakeinot, jotka auttavat pysymään terveen ruokasuhteen tiellä. Kirjassa harjoitusten avulla on helppo konkretisoida asiaa omakohtaisesti.
Mielenkiintoista luettavaa jokaiselle ja varsinkin heille, jotka haluavat pysyvää muutosta kaalisoppakuurien sijaan.
